Terhi Net - Keskustele laihduttamisesta

perintötekijöitä ei tutkittu. mulla hormoonit tekee tulpat. eka tulppa tuli 18, kun söin kuukauden e-pillereitä. esikoisen aikana tulppaa ei tullut. kakkosen raskaudessa tulppa tuli rv 6, ja nyt samoin. eli tuo piikkilääke täällä menee.

JADE! jos luet tän niin kolmonen on kai matkalla masussa. testi plussaa, ja vauva on vasta 2,5kk

pcolaisille ja muillekin tsemppiä. kukas se oli kun tuskaili että vuosi taka eikä näy vauvaa. kakkosta meillä tehtiin 5 vuotta. ekaa 18kk. nyt ei ehtinyt synnytyksen jälkeen tulla menkkoja kun testi jo näytti plussaa. tutkimattomat ovat tiet...

jos jos jonkun mielestä mun jutut kuullostaa tutulta niin tuolal aikaisemmin kirjoitin nimellä S-M. uudet tunnukset piti luoda kun noita en enää saa toimimaan.


kakkosen synnytyksestä voisin kertoo sen verran että vesienmenolla käynnistyi päivää ennen laskettua. tyttö syntyi kahden tunnin kivulla, ja oli siskoaan pienempi. 2850g ja 50cm. se siitä isosta sokerivauvasta vauvalla sokerit oli ok syntymän jälkeen ja tasan 2vrk iässä lähdettiin kotiin. mun paino laski raskauden aikana 14kiloa, eli mitään en odotusaikana lihonut. oksentelua tai muutakaan ei ollut. vointi oli hyvä ja synnytyksestä toipuminen nopeaa.

Meillä köllöttelee 3kk vanha ylläri poika sängyssä
Tiputin 50 kg ja ei oltu käytetty ehkäisy oikeastaa koskaan ja asennoiduttu siihen että lapsia ei tule edelliset tulleet noin 5v välein niin kuin nyt tämäkin eli ovuloin kerran viidessä vuodessa..
Odotus sujui hyvin ja raskausdiabetes tuli niin kuin arvelinkin.
Lisääkin tekisi mieli mutta strilisaation jälkeen ei taida olla mahdollista ja moneen kertaan leikelty kohtu estää raskaudet.

Onnea vauvasta! Olet pudottanut tosi hyvin. Olen itekin miettinyt reductiliä. Teitkö tietoisia muutoksia ruokavaliossa vai tuliko muutokset reductilin myötä? Tarkoitan siis ruokahaluttomuutta, kylläisyyden tuntemusta jne?
Lisäksi mietin, kun mulla verenpainelääkitys, niin onkohan se este reductilin aloitukselle?

Nyt on luotu uusi päikky suuren pudottajan odotusaikaa.. Ja ihanaa kun täällä on tuttuja Sinne laittelen enempi juttuja itsestäni vaikka tätäkin palstaa tulee kyllä käytyä lukemassa!

Mites te muut odottajat, miten paljon liikutte viikossa? Mulla ollut liikkuminen nyt ihan minimissä Johon on tultava muutos!

Näkyykö teillä jo selkeästi vauvamaha?? Mulla ei vieläkään, josta oon kyllä ihan kade joilla näkyy.. Mulla tuo ylipaino niin runsaasti kertynyt vatsanalueelle, että ei tietysti ihmekään, mutta jospa se sieltä vielä pullahtaisi

Halusitteko tietää sukupuolen etukäteen? Mulla muutaman viikon päästä rakenneultra, jossa ois ehkä mahdollista saada tietää.. Me ei vielä olla osattu päättää että halutaanko tietää..
Minkälaisia kokemuksia teillä on rakenneultrasta?

Mua on kohdeltu neuvolassa todella hyvin. Muutaman kerran olen joutunut käymään lääkärissä verenvuotojen takia, mutta kaikki on nyt kuitenkin ollut ihan hyvin. Siltihän tässä saa vähän pelätä... Kuluis nyt vaan viikot nopeampaa...

Ihanaa odotusta kaikille ja yrittäjille plussatuulia!

Hei, taas..jonkun aikaa vierähtänyt siitä kun täällä käynyt päivittelemässä vointeja. Eli mulla menossa viikko 21 ja olo on kyllä mitä mainioin. Varsinkin parin viime viikon aikana on ollut energiaa vaikka toisille jakaa. Olen siivonnut vaatehuonetta ja varastoa ja leiponut pakkaseen jne...Kahden viikon joululoman jälkeen olen huomannut että työasentoihin pitää kiinnittää enemmän huomiota. Välillä astuu jotenkin sivuttain tai jotain ja saa sellaset vihlasut aikaiseksi, että täytyy hengitellä vähän aikaa syvään. Lenkillä myös välillä alkaa tuntumaan kohdun alueella jos tahti on liian kova tai mäki liian suuri. Muuten voin erinomaisesti.

Alun pelkotilojen kanssakin olen päässyt jo jonkinlaiseen sopuun. Edelleen pelottaa mikä kaikki voi mennä vikaan, mutta mieheni sanoin niille asioille ei sitten voi mitään. Rakenneultrakin oli pari viikkoa sitten ja sukupuoli haluttiin tietää. Ja myönnettävä on että nyt kun tietää kumpi sieltä on tulossa asia on paljon todentuntuisempi. Ennen ajatteli että siellä on ihmisen alku, sikiö ja nyt ajattelee ennemmin että siellä on pieni ...... (salaisuus)!

Rakenneultrassa kaikki oli hyvin ja pikkuinen on kasvanut viikkoja vastaavasti. Muuten kaikki tarvittava nähtiin, mutta verisuonien tarkastukseen mennään parin viikon päästä uudelleen kun raskaus on pidemmällä. Lääkäri kuintekin sanoi ettei syytä huoleen, pikkuinen ei vaan ollut sellaisessa asennossa että niitä olisi näkynyt. Meillä ultrissa ollut se hankaluus että pikkuinen liikkuu kauheeta vauhtia ja on oltava tosi nopea että saa tarkkoja kuvia. Lääkäri kehui, että ainakaan ei ole sokereista hidas. Vaikka sokereissani ei mitään vikaa olekaan.

Paino on mennyt alas suunnilleen 15 kg ja nyt on tullut pysähdys. Ehkä nyt vauva kasvaa tai sitten muuten vaan ollaan paikallaan painon kanssa. Verenpaine on ollut hieman alhaalla, mutta parempi niin kuin että se olisi ylhäällä.

Minä myös olen saanut edelleen niin asiallista ja ystävällistä palvelua niin neuvolassa kuin sairaalassakin.

Ylävatsa on alkanut pömpöttää sen verran että pari kuukautta sitten viimeksi nähnyt ystäväni sanoi että näkyy jo...Vaikka itse en sitä huomaakaan. Mies sanoi että hänen mielestään vatsani on muokkautunut eri näköiseksi. En tiedä yrittääkö vaan sitten imarrella

Tuntuuko teillä liikkeet? Missä vaiheessa/viikolla? ITselläni parinä iltana tuntenut pientä kutinaa...mutta en osaa sanoa onko se liikettä vai jotain muuta.

Nyt pakkaslenkille koiran kanssa ja sen jälkeen saunaan! Onnellisia odotuksia kaikille!

Nora, missä ajassa sulla on tuo paino pudonnut ja mistä lähtöpainosta? Yritin löytää aiemmista viesteistäsi, mutta en löytänyt... ajasta viis, mutta hienosti olet laihtunut!!

Eli mulla lähtöpaino oli se HURJAT 163.7 kg ja tällä hetkellä paino 147 kg. Järkyttäviä lukemia...

Miten sulla on mennyt raskaus? Minä täällä mietin että paljonko pitäisi kutistua, ennen kuin uskalletaan heittää kumit mäkeen...

Nopeasti vastausta edelliseen kysymykseen. Eli mun raskauteni on edennyt hyvin. Yhtää päivää en ole ollut töistä pois raskauden takia tai mitään. Diabetes mulla olikin ja se on hallinnassa pysynyt koko raskauden ajan. Verenpaineet laskeneet ja paino siis myös. Tokihan olen sitä mieltä että kaikki nuo arvot ovat myös yksilöllisiä, mulla onneksi ei ole vaikuttanut raskaus niihin muuten kuin positiivisella tavalla.

Nyt viikkoja kasassa se 27 ja perhevalmennuksissa jo käydään. Tällä viikolla tullut ekoja harjoitus supistuksia fyysisen rasituksen yhteydessä kuten imurointi ja lenkkeily.. Ohjeet oli hidastaa vähän tahtia.

Omaa terveydentilaa ja hyvinvointia kannattaa ensin punnita että kestääkö se raskautta ja sen mahdollisia tuomia hankaluuksia ennen kuin tähän lähtee. Vaikka ei mielestäni kaikkea voi elämässä suunnitella tarkkaankaan.

Tsemppiä kaikille odottajille ja suunnittelijoille!

Mites muilla raskailla (hih) menee?
Täällä haaveillaan omasta pikkusesta mutta mies ei ole vielä 100% mukana hommassa.

Edit: Miehen kanssa juteltu pitkään ja hartaasti, lupa vauvalle saatu!!

Annu6: Ei muuta ku hommiin
Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että jos kumpikin valmiita vanhemmiksi, niin ei muutakun yrittämään! Se että on iso odottaja ei tarkoita välttämättä sitä ettet tule heti raskaaksi. Nämä samat ongelmat on kaikenkokoisilla.. Mut jos on iso ja haaveilee lapsista, niin miksi pitäisi odottaa et laihtuu ensin.. Voi olla vuosien työ ennenkuin pääset lasta yrittämään. Ja kun olet laiha, et tulekaan vuosiin raskaaksi.. (näin kävi tutulleni). Olen myös sitä mieltä, että on niin paljon itsestä kiinni, miten odotusaika sujuu.. Voit olla järkevä ja elää sen odotuksen niin terveellisesti, että painosi putoaa siinä samalla terveellisesti!!!!

Mä olen menossa raskausviikolla 26+1! Mulla on ollut varmaan viimeiset 16vko:a vaihtelevaa kipua häpyluussa Siis on päiviä kun ei pysty kävelemään juuri ollenkaan.. Nyt oon ollut pari viikkoa jo kokonaan töistä pois. Mun työni on raskasta fyysistä ja saas nähdä antaako lääkäri ensi viikolla sairaslomaa äitiyslomaan saakka. Myös supistuksia tulee, vaikkakaan ei mitenkään kivuliaina, mut mahakipujakin on! Rauhallisesti päivä kerrallaan mennään.
Painoa on tullut tähän mennessä +3kg! Eli ei siis ollenkaan pahasti. Liikkunut en oo paljon yhtään ja nyt tää ihana kevät aurinko alkaa taas pistää mua liikkeelle! Tällä viikolla käynyt jo muutaman kerran tunnin lenkillä ja jotenkin mulla on kaikista pienistä kivuista huolimatta niin hyvä olla, että uskon pysyväni tässä painossa tai jopa saavan vähän pois, jos pystyn muutamia kertoja viikossa käymään rauhallisella lenkillä ja syömään säännöllisen järkevästi! Mulla on jotenkin ollut niin mahtava neuvolatäti, että Ihan älyttömän mukava ja mitään huomautettavaa ei oo tullut mistään ja niin lohduttaa mua kokoa ajan, kun sanon pelkääväni et joudun synnyttämään ison lapsen. Se saa mulle niin rauhallisen mielen! Voihan se olla et synnytyslaitoksella saa ihan erilaista kohtelua, mut hei, sehän on vaan muutamia päiviä?! Kyllä sen kestää ja tää palkinto tästä vuosien yrittämisestä on niin jotain parasta <3

Alussa kävin sokerirasituksessa ja tulos oli ihan hyvä. Ei oo ollut mitään puhetta, et joudunko vielä uudestaan.. 3vko päästä seuraavan kerra neuvolaan ja ajattelin ehdottaa, et pääsiskö varulta vielä siihen.. Verenpaineet ja hemoglubiini yms.. ollut koko ajan hyvät. Tosin verenpaine jonkin verran heittelee, mut viimeksi taas loistolukema!

Vauvan sukupuolta me ei haluttu saada tietää. On jotain jännittämistä Pakko myöntää, ettei oikein oo mitään tunnetta, et kumpi se vois olla... Ärsyttävintä kaikessa tässä on se, et mulla istukka tuossa ihan edessä ja vielä muutenkin vatsanpeitettä mahassa, joten vauvan potkut ei ainakaan vielä tohon mahan päälle oo tullu.. Eli mieheni ei pysty kyllä tuntemaan mitään :/ Potkut jotka tuntuu kunnolla, niin tulee suoraan alapäätä kohti
Mut ihanaa aikaa tämä oikeasti on kaikesta huolimatta ja kaikesta selviää!!!

Laitelkaahan muutkin kuulumisia! Kyllähän mulla on paljon huolia, et miten synnytys sujuu yms... mut eiköhän kaikesta selviä! oisinkin kiinnostunut lukemaan lisää juttuja, miten synnytys edennyt kenelläkin.. Millä viikoilla ootte synnyttänyt yms? Mä vaan niin toivon ettei tämä menisi yliaikaiseksi :/

Kirjoitinkin jo tuonne BMI 40+ puolelle esittelyä itsestäni ja mainitsin haaveestani vauvaa. Mieheni kanssa ollaan puhuttu asiasta ja ehkäisy jätetty pois. Mieltäni kovasti kaihertaa tunne ettei minulla ole jotenkin oikeutta raskauteen kun olen näin iso ja lihava. Pelkään lääkäreiden, neuvolan suhtautumista isoon odottajaan. Ihan tosissaan ei olla vauvan tekoa vielä ruvettu harrastamaan (vähän kuitenkin ollaan jo... ) kun en uskalla antaa itselleni lupaa. Nyt oottelen että kuukautiskiertoni järjestyis ja sitten vauva saa tulla jos on tullakseen. Ennen sitä yrirän saada liikuntaharrastusta käyntiin.
Kiva että on kohtalotovereita (voiko noin sanoa ) välillä koen olevani niin yksin tämän asian kanssa.

-K-

Kylläpäs aika vierähtää nopsaa... Täällä ollaan jo raskausviikoilla 32 menossa... Pelko tulevasta vanhemmuudesta ja elämän muutoksesta alkaa pelottamaan ja herättämään kysymyksiä... Mutta onneksi meillä kummallakin on vanhemmat, joilta saamme tukea asioihin ja elämään =)

koikkis: Mun mielipiteen taidat jo tietääkin, jos oot lukenu näitä juttuja... Ei muuta kun tuumasta toimeen.. Mä en näe mitään syytä siihen, miksi pitäisi odottaa. Samalla kun yritätte niin jatka elämääsi ja painonpudotusta... muuta jo ruokailutottumuksiasi terveellisemmäksi, koska ei haittaa ollenkaan vaikka painoa vähän putoaakin.. Mä ainakin pelkäsin ihan turhaan neuvolatätejä yms... ei mitään sanomista ole tullut, vaikka mulla tota painoa on tullut jo +5kg!! Enää 2kk:tta jäljellä laskettuun =) Syömisilläni olisin taatusti saanut painon pidettyä kurissa, mutta oon reissannut nyt aika paljon ja syönyt hotelleissa yms.. Vähän suuttunut oon itselleni kun niin paljon on tullut syötyä.. mutta jos nyt koittaisi oikeasti kevyemmin nämä pari viimeistä kuukautta, ettei enää kovin paljoa nousisi..

Nyt hei te jotka ootte hiljattain synnyttänyt niin lisää synnytystarinoita kehiin
Auttakaa mua, kun pohdin ihan tyhmiä?! asioita, et mahtuuko sairaalavaatteet päälle?, miten mä kehtaan olla alasti siellä lääkärien edessä, mitä sairaalaan mukaan??? Näitä mä nyt pohdin ja ois kivaa saada teidän mielipiteitä!!
Ihanaa odotusta ja yritystä kaikille!

Tähti*81, en ole itse synnyttänyt, mutta olen pyörinyt synnytysklinikassa opintojen puolessa. Ja tyhmiä kysymyksiä ei ole. Vaatevalikoimassaon kyllä oikeasti isojakin kokoja, ainakin 140-kiloiselle keskivartalolihavalle mammalle oli löytynyt oikeankokoinen pyjama (tosin ei se enää väljä ollut mutta ei näyttänyt epämukavaltakaan). Lääkärit ja kätilöt viis veisaavat alastomuudestasi ja koostasi, ihan oikeasti... se on työtä, ei ne oikeasti jaksa hämmästellä asiakkaiden olemusta enää suuntaan eikä toiseen

Synnärille mukaan
- neuvolakortti!!! (kaikki muu vain jos itse haluat ja ehdit)
- henkilökohtaiset hygieniatuotteet (hampaanpesuvermeet, shampoot, kasvovoide, harja, pitkähiuksiselle pompula/solki tms. yms., jos et halua käyttää sairaalan tarjontaa)
- 1-2 helpot ja mukavat kaarituettomat imetysliivit, joilla voit myös nukkua
- liivinsuojuksia (joistain sairaaloista saa hyvin, joissain pihtaavat, ja jos maito nousisi nopeasti rintoihin niin jatkuasti märkä paita alkaa nopeasti kypsyttää)
- omia vaatteita mielesi mukaan: suurin osa tyytyy sairaalan tarjontaan, mutta mikään ei estä sinua olemasta omassa pyjamassa tai omissa alushousuissa osastolla... mutta silloin myös jälkivuoto- ja maitotippapyykki jää sinulle huollettavaksi Jotkut tykkäävät ottaa omat puhtaat sisäkengät, ne sairaalan lipokkaat saattaa olla aika karmeita.

Kotiinlähtöä varten (ehtii yleensä tuoda sairaalaan myöhemmin kuin synnytyspäivänä):
- omat kotiinlähtövaatteet
- vauvan kotiinlähtövaatteet sään mukaan (joidenkin mukaan x2 jos sattuu vahinko )
- vaippoja, jos on pidempi kotimatka niin kosteuspyyhkeitä
- turvakaukalo

Noilla pitäisi hengissä selvitä. Optimistisimmat ottavat mukaan kirjan, lehden, käsityön tms., mutta usein ne jäävät käyttämättä. Synnytykseen voi halutessaan ottaa mukaan myös musiikkia, ja miehelle (tai tukihenkilölle) kannattaa napata eväät mukaan jos ehtii, miestä ei sairaala ruoki (paitsi jossain "onnittelukahvit" synnytyksen jälkeen, mutta jos synnytys on pitkä niin miehelle ehtii tulla kova nälkä).

Miinu.s: KIITOS!!! Nyt sain sellaista tietoa jota oikeasti tarvitsin ja mitä olen pohtinut.
Tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin
Kyllähän asiat aina jotenkin järjestyvät, mutta silti mieltäni kaiverrutti.. Onneksi sairaalassa ei kuitenkaan tarvitse olla kovin montaa päivää, jos kaikki menee hyvin. Olisipas jo kesäkuu =)

Tähti, mie olen ihan varma että mulla on kassi pakattuja jo viikolla 30 sitten joskus kun olen itse raskaana Musta on hyvä varautua asioihin joihin voi, ja loppu hoidetaan sitten sen mukaan mitä eteen tulee

Kyllä mäkin oon nyt jo alkanut listasi perusteella keräämään tavaraa kasaan.. ja miettimään mitä mukaan.. Ei oikeesti voi tietää millon lähtö tulee Taidan myös ottaa ihan varulta yhden kirjan mukaan

Kuinkas paksusti meidän raskaana oleva kansa täällä voi? Kiva olisi lukea odottajien kuulumisia, vaikka ei itse kastiin kuulukaan...

Laitetaanpas nyt tännekin viestiä, vaikka jo toiseen ketjuun kirjoittelinkin..
Meille syntyi 11.5 pieni ihana poika. 2600g ja 57cm.
Yöllä meni vedet ja olinpa pois vielä kotoa, joten sairaalaan lähdettiin ilman valmiiksi pakattua sairaalalaukkua (tai no ei se vielä edes ihan valmiiksi oltu pakattu) Ei saatu ekalta päivältä vaavista kuvia ollenkaan, kun ei siis ollut yhtään mitään mukana!!
Synnytys sujui todella hyvin ja kaikki oli niin luonnollista ettei mitään tarvinnut hävetä ja siis mulle jäi vain hyvä fiilis koko tapahtumasta
Sain vain asiallista ja hyvää kohtelua!! Meidän vaavi on vielä sairaalassa, mutta luultavasti pääsee tällä viikolla kotiin. Ihanaa, kun en jaksaisi odottaa.. Olen vain nyt niin onnellinen ja väsynyt kaikesta

Oiskohan tuo pituus kuitenkin 47cm!! Mainitsinkin että väsynyt äiti

Onneksi olkoon, Tähti!!

Ihania uutisia Tähti! Onnea!

Hei vaan kaikille!
Lueskelin läpi nämä tekstit täältä, kun on tuo vauvakuume puraissut tässä.. Ja painoa on ihan reilusti, joten siksi innolla luin kertomuksianne. Mukavaa kun olette jaksaneet jakaa kokemuksenne!

Ja onnea, Tähti, tuoreesta pienokaisesta!

Me teimme mieheni kanssa tuossa parisen kuukautta sitten päätöksen, että jätimme ehkäsyn pois. En voi sanoa, että kovin tarkkaan olemme sen jälkeen yrittäneet raskautta, enemmän sellaisella ajatuksella, että tärppää jos tärppää. Pari kiertoa on tässä menty pillereiden jälkeen ja toistaiseksi kuukautiset on tulleet normaalisti. Mutta toivo elää

KIITOS!
Nyt jaksamista niin synnyttäneille, kuin odottajille sekä yrittäjille!!
Mun on aika palata tuonne päiväkirjan pariin ja jatkaa laihdutusta siitä mihin ennen raskautta jäin.. Siispä sieltä löytyy minun kuulumiseni, jos joitakin kiinnostaa =)
Täälläkin toki välillä käyn

Heipsansaa vähästä aikaa.. tai pitkästä aikaa..

Kirjottelinkin tossa syssyllä muistaakseni viimeksi, plussaamisen, ja kesken jäännin aikoihin..
Niitä keskenmenoja tuli sitten 2 kpl.

Mutta nyt sitten sunnuntaina taas plussasin, ja kattotaas, et kestääkö tämä mukana.. pitäkää tekin peukkuja pystyssä..

Ite ei varsinaisesti uskalla vielä toivoa.. On se sen verran kova paikka se keskenmeno.. Mut silti tullut jo kateltua mahdolliset lasketut ajat jne..
Onko samoja kohtalaoita täällä muilla paljonkin?
Monennellako kerralla on tärpänny, vai joko ekasta?

Meillä sovittiin jo naimisiin menostakin ensi kesäksi, saas nähdä, et pitääkö päivä, vai muutetaanko.

Mutta siis pakko oli tulla kirjottamaan.. Olo on todella ONNELLINEN..

Onneksi olkoon, Mallukee! Pidetään todellakin peukkuja!!

Moikka taas.

Varhaisultrassa käyty, 7+3, syke näkyi siellä..

nyt vko 9+1, tiistaina ois eka neuvola..
Kauheita mahakramppeja ollu, et vieläkin pelottaa, että pysyykö matkassa tämä meijän
"kaveri".

tämmönen päivitys tällä kertaa..

Onneksi olkoon, Mallukee!! Täällä on kaikki peukut ja varpaat pystyssä että kaikki mene ok!