Terhi Net - Keskustele laihduttamisesta

Hei. Hörpin tässä juuri mansikkateetä lämpimikseni ja pähkäilen, kuka on kukin!

Täällä on niin paljon uusia kasvoja nykyään.
Tervetuloa kaikille tasapuolisesti! Olisi mukavaa jos kertoisit, kuka olet, miten haluat laihtua ja mikä on mahdollinen tavoitteesi.


Eli minä olen Elin@, 29 vuotias nainen ja haluan laihtua noin vielä noin kolmekymmentä kiloa. Takana on viiden kilon pudotus.

Pyrin noudattamaan nk. hyvähiilihydraattista ruokavaliota. Ruokavaliostani on jäännyt pois mm. makeat mehut ja sokeri muutenkin, myös keinomakealla makeutetut tuotteet esim. light-colan käyttö on nykyään minimissä. Einekset, valkoiset jauhot kaikissa muodossaan, makea alkoholi, olut, säilykkeet, pakasteet (poislukien ananassäilyke ja kalapakasteet olosuhteiden pakosta vrt. ei merta lähettyvillä->tuore kala on vaikeasti saatavilla ja kallista).

Pyrin tällä kokeillulla palaamaan sellaiseen omatoimisuuteen keittiön puolella. Ettei aina menisi siitä missä aita on matalin (=lasagne mikroon ja syömään ). Haluan tietää, mitä pistelen poskeeni. Kalorit ovat toissijainen asia tässä hommassa, syön niin että olen kylläinen, enkä enempää. En käytä myöskään mitään kevyttuotteita, en katso sitä tarpeelliseksi. Koitan ihan normaaleilla ruokatarvikkeilla päästä projektissani eteenpäin. Pyrin aloittamaan uuden elämän sillä periaatteella, että voisin noudatella näitä suuntaviivoja vielä 70-vuotiaana mummona.

Kerro sinäkin itsestäsi, ja kaikki vinkit jakoon vain!

Hei kaikille!

Olen Kristiina. Asustelen Itä-Suomessa ja työskentelen toimistossa, ikää on 22. Ajoittain tulee liikunnallisia kausia ja ajoittain vähemmän liikunnallisia. Tavoitteena on tiputtaa painosta vielä ainakin 10 kiloa pois, tällä hetkellä noin 5-9 kg lähtenyt (riippuen laskutavasta). Piiitkän ajan tavoite on alle 70 kg.

Lähinnä olen pyrkinyt kahta päämetodia noudattamaan.
1. Syömään silloin ja vain ja ainoastaan silloin kun on nälkä
2. Ateriamallin mukaisesti perusruokaa (eli ei karkkia/makeita korvikkeena)

Toki olen kokeillut muitakin, mutta nämä kaksi on ne pääasiat mitkä pystyn yllä pitämään pitemmällä aikavälillä (+ karkin säännöstely ). Sillä ei nyt hirveästi tulosta kerralla tule, mutta pikku hiljaa hyvä tulee. Lisäksi seuraavan palkan tullessa aion ostaa pitkästä aikaa kuntosalikortin ja lisätä sitä kautta liikuntaa, varsinkin lihaskuntoa.

Aika pitkälle samalla linjalla Elin@n kanssa siitä että tavoitteena on pysyvä muutos ja myös ajattelumaailman muutos siihen, että eineksiä ei tarvitsisi. Toki niihinkin välillä joutuu turvautumaan (kuten tänään kun eväät unohtui kotiin).

Olen 18-vuotias naisenalku Helsingistä ja lukiosta pääsen pois joulukuussa. Tämä on ensimmäinen kerta ikinä kun laihdutan, vaikka tarvetta moiseen olisi ollut jo ala-asteella. Olen noudattanut tässä muutaman viikon vähähiilihydraattista ruokavaliota, joka on lisäksi runsasproteiininen ja vähäkalorinen. Jouduin tosin muutama päivä sitten tekemään dieettiini muutoksia, koska söin liian vähän(!) Laskin kerran huvikseni, kuinka paljon söin kaloreita, jos todella söin vain silloin kun oli nälkä. Tulos oli 850, mikä on sen verran niukka tulos, että se todennäköisesti pitkällä tähtäimellä olisi vain hidastanut aineenvaihduntaa ja samalla laihtumista. Yritän pitää kalorimäärää vähintään 1000:ssa, mutta se on vaikeaa, jos mielii pysyä 20 g:ssa hiilihydraatteja per päivä. Hankalaa on myös syödä enemmän, etenkin kun juuri keho meni ketoosiin: ruokahalu väheni entisestään. Kaikki lipsahdukseni ovatkin johtuneet vain tapasyömisestä ja nekin tulivat pääasiassa vain alussa \o/Laihdutettavaa on vielä n. 45 kiloa. Jonkun verran on tullut tuloksia

Pidän psykologiasta, filosofiasta, historiallisista tansseista ja kamppailulajeista. Olen melko positiivinen ihminen, vaikka monet toisin luulevatkin kiitos lähes aina mustien vaatteideni

Minä olen Mimmuli, olen 27-vuotias nainen Vaasasta. Opiskelen yliopistossa ja siinä sivussa käyn töissä, olen konttorirotta.

Elämäni suurin intohimo on musiikki. Itse soitan puhallinorkesterissa säännöllisen epäsäännöllisesti. Radio on aina päällä, ja levyjä on vino pino. Joskus innostun myös laulamaan, varsinkin suihkussa ja tämän vuoksi saan vinoja katseita kanssaihmisiltäni.

En ole laihdutuskuurilla, vaan teen elämäntaparemonttia. Olen painavimmillani ollut 115 kiloa, siitä on saatu pois 13, tosin niistä 10 jo aikoja sitten, ne vaan katosivat kun aloitin yliopisto-opiskelut ilman mitään ponnisteluja. Nyt pyrin käyttämään järkeäni ja syömään monipuolisesti ja terveellisesti. En usko että pidemmän päälle hiilihydraattien tai vastaavasti rasvan poistaminen ruokavalioista on järkevää, tosin olen pyrkinyt jättämään sokerin ja valkoiset jauhot vähemmälle ja lisännyt proteiinin saantia. Jos pitää jotain "menetelmää" käyttävänsä, niin lähinnä se on kutrailua. Namuista ja kaikesta makeasta yritän päästä eroon. Olen myös ottanut liikunnan mukaan vuosien jälkeen takaisin elämääni, enkä sitä enää aio lopettaa. Aion tulevaisuudessa olla normaalipainoinen aktiivinen ihminen joka elää ainoata elämäänsä täysillä.

Mä olen 24-vuotias korviaan myöten rakastunut sihteeri Uudeltamaalta. Rakastunut mieheeni, ja rakastunut ruokaan.. ruokarakkauttani yritän saada normaaliksi

Laihdutustapani... hoooh.. tällä hetkellä ei oikeen mikään muu, kuin pyrin todella pysymään erossa suklaasta. Se on todellinen taistelu. Olin PV:n pisteillä, mutta lipsuin koko ajan. Pyrin syömään kevyesti. Kaapistani lähes kaikki on vähärasvaista.

Tarkoitus olisi laihduttaa 70 kgn painoon. Painoa tällä hetkellä 87,5 kg. Pääasia että paino ei nouse. Mutta olisi mahtavaa, jos laskisi. Pääsin ylioppilaaksi ylipainoisena, toivon pääseväni tradenomiksi normaalipainoisena. Yo-paino ~ 80 kg, joten tammikuun puoleenväliin on paljon töitä.

Minä olen 25-vuotias Mary ja Helsingistä. Samaan ruokakuntaan kuuluvat mies, kaksi kissaa ja ajoittain kaksi alle kouluikäistä poikaa (mieheni Mr. Maryn kanssa hynttyyt yhteen lyödessämme minä toin mukanani kissat ja hän lapset).

Terhiin liityin toukokuussa 2004, jolloin painoin 91,5 kiloa. Terhiin liittymisen jälkeen kiloja on pudonnut noin kahdeksan, ja lopullisena tavoitteena on painaa jotakin 62 ja 68 kilon väliltä joskus.

Olen aina ollut ylipainoinen ja tämän projektin aloittaessani suhteeni ruokaan olikin hyvin vääristynyt (liian suuria annoksia liian usein, huonoa laatua, vääristä syistä syömistä). Nyt olen pyrkinyt parantamaan tapojani ennen kaikkea normaalistamalla annoskoot ja syömällä aivan tavallista, terveellistä ruokaa. Olen lisännyt huomattavasti myös kasvisten määrää ruokavaliossani ja muutenkin kiinnittänyt huomiota tavallisenkin ruoan laatuun (proteiineja ja rasvaa riittävästi, ei liikaa hiilihydraatteja). Ennen kaikkea olen pyrkinyt pääsemään eroon kaikenlaisesta mussuttamisesta ja napostelusta, joka on ollut itselleni hyvin ominaista. Karkkeja ym. en ole jättänyt pois syömisistäni kokonaan, mutta olen minimoinut niiden määrän.

Liikuntaa olen hyvin pitkään inhonnut, mutta elämäntapojen uudelleen opettelun myötä olen löytänyt myös liikunnan ilon. Nykyään käyn sauvakävelemässä muutaman kerran viikossa ja sen lisäksi uimassa ja salilla.

Tavoitteena on tehdä sellaisia muutoksia, joita haluan ja pystyn noudattamaan loppuelämäni ajan. Kiire minulla ei ole minnekään, uskon tässä projektissa pieniin askeliin.

(Pyydän jo valmiiksi anteeksi, jos tulee pitkä sepustus, mutta kun olen tällä hetkellä niin perusteellinen )

Eli olen 30-vuotias naisenalku. Tällä hetkellä työttömänä, valmistuin tänä vuonna suoraan kortistoon. Seurustelen 34-vuotiaan sokerihiiren kanssa, joka lihotti sitten minutkin paksuksi. En tiedä onko tuo vain tekosyy, koska eihän se tuo mies kuitenkaan ollut, joka suuhuni änkesi sitä ruokaa ja muuta höttöä. Olen ollut lapsuuteni ja nuoruuteni pikemminkin hoikka kuin normaali. Lapsena meillä syötiin tavallista ruokaa: voi oli voita ja voimariinia, maito oli punaista, kahvi juotiin sokerin ja maidon kanssa, karkkia silloin tällöin, puuroa lähes joka aamu, kaikki ruoka paistettiin suunnilleen voissa valurautapannussa, suolaa käytettiin reippaanlaisesti (muistaakseni, vai mistä minä muka olen makumieltymykseni saanut) etc...

Aikuisempana olen sitten sortunut tuohon low-fat-hysteriaan ja kuinka kävikään? Tulin lihavaksi. Olen myös huomannut, että en saanut kovin paljon proteiinia ruuastani ja olen lisännyt sen määrää, kuten rasvankäyttönikin pyrin normalisoimaan. Enää ei jäänyt muuta mistä vähentää kuin hiilihydraatit. Lisäksi suvussani on taipumusta alhaiseen verenpaineeseen varsinkin naisilla ja joka yleensä pahenee raskausaikana, niin ilmeisesti sen seurauksena koen verensokerin vaihtelut todella voimakkaina ja pyörryn helposti. Nuoruudessa nuo kuitattiin kahvikuppineuroosilla. Noin viisi vuotta sitten kävinkin jo tarkemmissa tutkimuksissa, kun pyörryin kaupungille -> ei mitään vikaa löytynyt, oikein hyvässä kunnossa, mutta verenpaine vain vähän alhaalla.

Nyt siis en halunnut aloittaa laihdutuskuuria, koska ne on aina tähän asti päättyneet siihen, että tulee heikko olo ja pyörryttää ja lihaksissa ei ole voimaa. Nyt aloitin terveyskuurin. Olen kahlannut läpi monenmonituista opusta aiheesta ja netissäkin kuluttanut aikaa ihan kiitettävästi. Ja nyt olen luomassa itselleni omaa ruokavaliotani. En oikein voi nimetä sitä kenenkään mukaan, mutta lähimpänä sitä on Zone ja tuo Tolosen ortoglykeeminen ruokavalio.

Suunnitelen ruokani sen mukaan, miten jaksan aterian jälkeen. En vältä jotain siksi, että joku niin sanoo, vaan siksi jos se omassa kehossa tuntuu huonolta. Sääntöni on simppelit:

1. Proteiinia vähintään 50 g päivässä ja joka aterialle jaettuna.
2. Aterialla/välipalalla nopeaa tai kohtalaista hiilaria suunnilleen saman verran kuin proteiinia (kämmenen verran kerrallaan). Jos jää vielä nälkä, niin sitten kasviksia (ja lisätä näiden käyttöä ylipäätään).
3. Yrittää edes muistaa syödä se yksi hedelmä päivässä, ei ole pakko. Voi korvata sen myös appemehulla, mutta vain 1-2 lasillista päivässä ja pakko ei ole juoda tuotakaan.
4. Juoda maitoa enemmän. (kalsiumi ja proteiini)
5. Saada hyvälaatuisia rasvoja enemmän kuin huonolaatuisia.

Ja sitten ne rajat pitää löytää ja pitää. Näin olen näitä suunnitellut itselleni:
1. 1-2 pullollista viiniä viikossa. TAI maks. 10 siideriä viikossa. Tämä ei tarkoita sitä, että noita maksimimääriä pitäisi juoda joka viikko!
2. Koska sipsinhimo on laantunut, niin rasvaperunaa ehkä maksimissaan kerta viikkoon. (Uuniperunat, lohkoperunat, ranskalaiset)
3. Leipää nyt laihtuessa vähemmän, mutta myöhemmin ehkä 5-6 palaa tuntuisi kohtuulliselta ylärajalta. En tosin ole varma palaanko tuohon leivänpuputukseenkaan enää, se kun ei mulla pidä verensokeria pitkään ylhäällä, paitsi jotkut hyvälaatuiset ruisleivät.
4. Viikolla kevyemmin, viikonloppuna sallitusti mitä vain. (Näin pidinkin itseni hoikkana aika pitkään, seurustelu muutti herkuttelun jokapäiväiseksi.)
5. Puuroa, kasviksia ja maitoa rajattomasti.

Ja tuohon noiden kaikkien päälle arkiliikunta, vähintään puoli tuntia päivässä. Pidän kävelystä ja olen nyt aloittamassa vanhaa harrastustani eli juoksua. Tuo lenkkeily olisi hyvä ottaa tavaksi. Sitten kun olon on riittävän hyvä ja energinen, alan vähentää tupakoimistani. Olen jo vähentänyt nytkin aika paljon.

Mitä Ladyleenasta: Täytin juuri 46. Ruuhka-Suomessa elelen maalaisine sydämineni. Perhettä on mies (suklaansyöjä,ei liho) ja 3 murkkuikäistä , 11-16 v. Kiljusen herrasväki on kaikin puolin hyvä kuvaus perheestämme, paitsi että isä on lyhyt ja pyöreä ja äiti pitkä ja laihempi. Vaihda isä pitkäksi ja äiti pätkemmäksi ja pyöreäksi. Äänenkäyttö sama kuin kirjallisessa versiossa. Huomaat että nimimerkkini on siis kaukaa haettu ja naurattaa minua aina avatessani Terhinetin. Perheessä on monia tietokoneita sun muita vempeleitä, joista en aavistakaan, miten niitä käytetään. Mutta yritän olla tietävinäni ja käyttää tätä terhiäkin kuin osaisin ja tietäisin hyvin tämän koneen näppäimistöön kätketyt jutut.

Kesäkuun loppupuolella vaaka vielä näytti 103.6 kg. Heinäkuussa Terhiin kirjautuessani jo 99.7kg tänään 19.10.92.9kg.
Olen asetellut näitä laihdutustavoitteita niin, että osatavoite kerralllaan etenisin:
1. Ensin alle kolminumeroiseen painoon
2. painoindeksissä vaikeasta lihavuudesta vain merkittävään lihavuuteen.
3. Sitten 10 kg kokonaispudotus
4. Seuraavaksi alle 90 kiloa
5. Sitten alle 86 kilon, joka on merkittävän ja lievän lihavuuden raja!
6. Lievästi (?!) lihavana tavoittelen ensin 20 kg kokonaispudotusta
7. Sitten alle 80 kilon
Tähän välitavoitteeksi 25 pudotetun kilon juhla 78.6
8. 30 kilon kokonaispudotuksen merkkipaalu olisi 73.6
9. 72 kg on raja normaalipainoon
10. Oikeasti haluaisin olla alle 70, se on ollut "ehdoton ylärajani"
(11. yläraja oli myös joskus 65...)

Olen siis saavuttanut 3 ensimmäistä tavoitetta. Työn alla neljäs.
Nutrilett on ollut hyvä apu ja vähähiilihydraattinen ruokavalio on muuten salaisuuteni. Alan olla hurahtanut siihen, löysin itseni tänään mainostamasta sitä ystävälleni, vaikka olin ajatellut pysyä kaukana ravintoterrorismista.

Kuvittelen aina olleeni lihava. Se ei ole totta, lapsena olin suurinpirtein normaalipainossa tai sen ylärajalla, mutta jotenkin silloin sain tällaisen minäkuvan. Lihoin 23-vuotiaana veljeni kuoleman jälkeen 76-kiloiseksi, josta sitten 13 kilon laihdutusurakan jälkeen pidin itseni hyvässä kunnossa vuosia melko pienillä painonvaihteluilla. Löysin liikunnan, olen ollut melkoinen kuntoilija ja liikuntafriikki. Suunnittelin pitkiin juoksuihin tai hiihtoihin osallistumista. naimisiin menin 63-kiloisena v.86. Lapset toivat kiloja vähitellen. Kuopusta odottelin loppuvaiheessa n. 100-kiloisena, mutta kilot tippuivat silloinkin rivakasti alle 80 kilon. Sitten lenkit ja jumpat alkoivat tökkimään sairastamisen vuoksi ja paino hiipiä ylös, ylös. . Sairastan fibromyalgia-nimistä reumatautia ja nyt lisäksi nivelrikkoa. Elämänarvoja on mietittävä uusiksi. laihtuminen ei ole jokin "hartain toiveeni" vaan pakko terveydelleni ilman vaihtoehtoja. Liikuntaa kaipaan mielettömästi. Tykkään puutarhatöistä, kaikesta käsillä tekemisestä, ompelen vaatteita jne., osaan remontoida ja entisöidä, mutta nyt en ole kunnolla pystynyt moneen vuoteen. Pystyn päivätyöhöni, mutta kotityöt usein ovat ne, joista on laistettava.

Hei olen Laura alias Lape. Olen 24 vuotias insinööriopiskelija Hkistä. Alkuperältä karjalais-hämäläinensekoitus Lahen seudulta. Olen olen ollut kasvissyöjä(lakto-ovo vegateristi) jo ainakin 7vuotta täysin, ennen sitä pääsääntöinen ronkeli ja lihainhokki. Oleskelen tällä hetkellä Keravalla miun asunnolla ja olen pahaenteiseti pesiytymässä tänne (lue melkein muuttanut!).

Olen ollut aina enemmän tai vähemmän lihava (ainakin ikäkavereihin verrattuna) siksi ehkä myös hieman kiusattu ja jossain vaiheessa syrjitty? Ensimmäiset pysyvät kaverit ja ystävät ovat yläasteajalta. Nyt pidän itseäni lihavana, mutta niin pidin koulussa 20kg laihempanakin, koska olin muita isompi? Mulla on pikku riippakivenä ollut atooppinen ihottuma, joka hankaloittaa näin talvisin elämää(=erit.kuiva) ja myös muutamat allergiat (hajusteet, sitrushedelmät). Sen kanssa on kyllä opittu elämään, mutta huonossa kunnossa ollessa se vaikuttaa masentavasti mielialaan. Olen lihonut seurusteluajallani n. 10kg, koska pyörä(varkaan takia) vaihtui (kullan)autoon, ja muutenkin liikunnallisesta elämästä tuli autoilevan miehen takia liikkumatonta... ja ruokakin maistui paremmin kun elämä hymyilee. Karkit ja liikkumattomuus on syyni lihomiseeni!

Harrastan vaihtelevasti , kävelyä, punttisalia ja lisäksi käsitöitä, kuten tilkkutöitä ja neulomista. Suuri haaveeni olisi olla omistaja!

Tällä hetkellä laihduttelen hitaasti , yritän syödä proteiinipitoisempaa ruokaa ja olen panostanut ruuan laatuun. Pyrin itse valmistamaan ruokani, tosin kasvispihvit ja soijatuotteet löytyvät kyllä valmiina ruokakaapistani. Hyötyliikkujasta himoliikkujaksi vaihe on vielä vaiheessa. Itseni lenkittäminen on vielä ollut tervanjuontia, mutta uutena(eilen saatu !)tsempparina on uusi sykemittari! ja askelmittarikin(tilaajalahja ) tulee postissa näinä päivinä Näillä eväin hitaasti kohti normaalipainoa, ensimmäisenä vuorossa 80kg rajapyykki!

poistin

Heips.
En ole minäkään mikään uusi täällä, roikkunut linjoilla jo yli 2 vuotta
Oon 19-vuotias lukiolainen, asustelen kaksin kissan kanssa pienessä kerrostalokaksiossa Satakunnassa.
Laihdutan liikuntaa lisäämällä ja vähän katsomalla mitä sinne suuhun oikee menee... painonvartioiden pointseja oon laskeskellu.
Yrittäny oon jättää kaikki karkit, sipsit, pullat, vaalean leivän ym. pois ja lisänny kasviksien määrää ja "terveellisempiä" välipaloja (hedelmiä ym). Oon myös pienentänyt annosmääriäni kohtuullisen kokoisiksi ja oon tehnyt ruoka-ajoistani säännöllisemmät.
Liikuntaa yritän harrastaa ainakin 4:sti viikossa. Käyn kävelemässä ja jumppaan. Tulevaisuudessa jos ja kun saan lisää itseluottamusta laihtumisen myötä uskaltaudun varmaan kuntosalille ja uimahallillekin.
Haluaisin joskus vielä painaa alle 60 kiloa, alkupainoa oli n. 87 kg ja paino on tällä hetkellä lukemissa 83 Pituutta löytyy, vai pitäiskö sanoa lyhyyttä 157 cm
Oon kuitenki päättäny ottaa ihan iisisti, kiire ei ole. Jos näistä kiloista joskus pääsen eroon, en niitä takaisin enää halua!!!

Hei kaikki Terhiläiset

Minä olen 30 vuotias naimisissa oleva nainen ja kahden lapsen äiti ( 3,5 v. ja 6 v). Aina en ole ollut lihava. Alle 18-v. olin laiha tai oikeastaan normaali vartaloinen. Minä aloin lihomaan kun opiskelin kokiksi (maistltiin ja syötiin mitä ihanempia ruokia) ja tutustuin nykyiseen mieheeni. Vaikka mieheni oli silloin (ja on edelleen) kova urheilemaan, minä en urheillut ollenkaan. En ole koskaan ollut mikään urheilija tyyppi. Eikä siinä muuta tarvittu kuin ruoka ja rakkaus Niin, ja vuosia myöhemmin, kaksi isoa lasta synnyttäneenä kiloja ja läskiä ja ihon löysyyttä löytyy.

Olen laihduttanut kaksi kertaa aikaisemmin. Ensimmäisellä kerralla laihdutin (pakkopuu)liikunnalla, uudella ruokavaliolla ja CLA-rasvahapoilla. Kilot silloin tuli takisin vauvojen synnyttyä. Toisella kerralla laihdutin liikunnalla (tällöin opin nauttimaan liikunnasta), ruokavaliolla ja Phytomodelant 310.lla. Ja taas kilot tuli takaisin (onneksi ei kaikki) kun koirani(oli kuin perheenjäsen) kuoli. Ja kun suruunsyöjä olen, ei muuta tarvittu. Mutta nyt olen laihduttamassa kolmatta kertaa ja eikös se niin ole että kolmas kerta toden sanoo!

Tämän laihduttamisen aloitin 18.2.2004 ja se oli keskiviikko päivä. Painoa oli 74,9kg ja pituutta on 162cm. Tällä hetkellä painoa on 70,2kg. Eipä ole paljoa painoa alas saatu, mutta yritys on ollut kova. Tai kävi se paino välillä 67,8kg, mutta gyne vaihtoi pillerit ja turvotusta tuli ja paino nousi. (Pitäisi saada turvotus pois) Tavoitteena minulla on saada paino 66 kg. Siihen on matkaa mutta aion onnistua, vaikka mikä olisi!!!

Laihdutuskeinonani on ollut ruokavalion muutos. Olen lisännyt syömiskertoja (tulee helposti heikko olo jos pitkä väli syömisissä), mutta vähentänyt ruoka-annoksia. Lisännyt proteiiniä ja veden juomista. Olen lisännyt kasviksien ja hedelmien syöntiä. Liikun nykyään enemmän ja nautin siitä, välillä suorastaan rakastan sitä. Vaikka joskus on vaikea etsiä aikaa omalle liikuntaharrastuksille kun kaksi pientä lasta, mutta aika hyvin on onnistuttu mielestäni. Lisäravinteet olen lisännyt mm. kalaöljykapselit.

Minun alkuperäisissä suunnitelmissa oli tarkoitus laihtua kilo per kuukausi, sillä se olisi minun vartalolle sopiva tahti. Kroppa kerkeisi laihdutukseen mukaan. Mutta tämä on mennytkin hitaammin eli liian hitaasti. Jotain on muutettavaa tässä minun laihdutuksessa jotta onnistuisin.

Ja mikä tärkeintä minun laihdutuskuuri jatkuu loppuelämän. Eli ei ole oikea laihdutuskuuri vaan elämänmuutos ja kyky hallita itseään hyvällä tavalla ja nauttia elämästä täysin siemauksin

Hei, minä olen tällainen kypsempi lady, mutta ompa meitä näköjään muitakin varttuneempia 50 tuli täyteen viime kesänä, jolloin myös löysin terhin -ja koukussa olen ollut siitä lähtien Olen olut aviossa 26 vuotta ja meillä on kaksi fiksua opiskelevaa täysi-ikäistä lasta, jotka asuvat jo avojensa -mukavien - kanssa .Laihduttanut olen varmaan satoja kertoja, kaksi kertaa painonvartijoissa onnistuneesti. Mutta kilot ovat sitten aina hiipineet takaisin. Viime syksynä sitten tuli tieto edessä olevasta närästysleikkauksesta: peloteltiin avoleikkauksella, jos vatsan rasvakerrokset ovat liian paksut Ja siitä sain kimmokkeen: ennen keikkausta putosi 7kg, ja tammikuisen leikkauksen jälkeen vielä 10-11 kg. Itse olen sitä mieltä, että ylipainoni aiheutui ositain jatkuvasta lääkityksestä, jolla vatsahappojen eritys poistettiin. Ja sappikin on leikattu. Laihdutin pitkälti painonvartijoiden systeemillä, mutta 18 pisteellä en pärjää. Nyt olen suunitellut jotain proteiinipitoisempaa kokeilua...Tulin juuri Tallinnasta, ja vierailu rintaliivikaupan peilin edessä paljasti aika karmeita yksityiskohtia Elämässäni on tällä hetkellä kaikki suorastaan pelottavan hyvin:olemme terveitä, meillä on hyvä koulutus, mieluisat ammatit ja talous kunnossa - rikkaita emme ole, mutta voimme suoda itsellemme pieniä iloja, matkoja, harrastuksia, kosmetologi- ja kampaamokäyntejä, voimme tukea opiskelevia lapsiamme...Aina ei ole ollut näin, vaan perheessäme on koettu työttömyyttä, masennusta, alkoholin liiallista käyttöä. Avierokin on ollut harkinnassa. Nyt osaan arvostaa hyviä asioita, vaikka varmasti monen mielestä niissä ei ole mitään ihmeellistä ja monilla on paljon paremmin. Mutta: vertailu on lyhin tie helvettiin ...Painotavoitteeni on ollut kohtuulinen 63 kg, tällä hetkellä vaaka näyttää 63-64 ...ehkäpä pari kiloa tuosta vyötärön kohdalta kukapa tietää, mutta tärkeintä on kuitenkin pysyä tässä, kun olen "joutunut" uudistamaan koko vaatevarastoni alusvaatteita myöten. Puuterinväriset mammasloggit ovat pannaanjulistetut Niin, tämä on oikeastaan oikein hyvä elämänvaihe! Iloista päivänjatkoa kaikille !

Olen kohta 23-vuotias nainen pääkaupunkiseudulta. Täällä olen koko ikäni asunut, paikkakuntaa vaihdellen. Päivätyönäni on tällä hetkellä kahden pienen tytön (3,5 v ja 9kk) hoitaminen. Suunnitelmissa olisi opiskella joku mieluinen ammatti, mutta en vieläkään tiedä, mikä olisi se kaikista kivoin.

Elämä on kolhinut aikalailla, mutta aika särmikäs olen siitä huolimatta. Vaikeudet näkyvät yleensä painossani Liikunta ja muu elämä pysähtyy ja syöminen lisääntyy. Tälläkertaa yritän kääntää vaikeudet voitoksi ja tuulettaa synttäripäivänä 30 kilon painonpudotusta.

Metodina on ollut nutrilett. Sen avulla olen pyrkinyt tämän viimeisen kympin hitaan pudotuksen aikana saamaan oikeita mittasuhteita syömiseen ja vähän vilkastuttamaan aineenvaihduntaa. Tämä projekti alkaa olla lopuillaan ja niin myös nutrit tuolta kaapeista. Loput kilot lähtevät toivottavasti tavallista ruokaa syömällä.

Tavallinen ruoka minunkin tapauksessani on vähähiilarista. Innostuin talvella siitä kivikausikuurista. Pyritään syömään mahdollisimman vähän jalostettua ruokaa, jolloin se on kehollemme tarkoituksenmukaista. Tätä yritän noudattaa parhaani mukaan vastaisuudessa.

Olen 22-vuotias neiti-ihminen Tampereelta. Opinnot yliopistossa ovat kutakuinkin puolessa välissä, niiden lisäksi käyn osa-aikatöissä ja häärin välillä myös vapaaehtoistöissä.

Kookas olen ollut aina, ylipainoinen viimeiset kymmenen vuotta. Kuolemantapaus perheessäni ja puhumattomuus asiasta tekivät minusta tunnesyöjän. Yhtä hyvin olisin varmaan voinut hukuttaa suruni, niin nämä vuosikymmenen takaiset kuin myöhemmätkin, johonkin muuhun. Jostain syystä ruoasta tuli kuitenkin minun ongelmani.

Laihdutin ensimmäisen kerran tosissani keväällä 2003. Painonvartijoiden ohjeilla lähti reilussa kolmessa kuukaudessa vajaat 20kg, joista suurin osa tuli kuitenkin syksyllä takaisin. Nyt tavoite on saada pysyvämpiä tuloksia, vaikka sitten hitaamminkin. Karkeasti sanottuna minun pitäisi saada pois puolet nykyisestä painostani, normaalipainoa lähestyttäessä katselen sitten mikä tuntuu hyvältä.

Elokuussa aloittelin painonpudotusta lähinnä noilla painonvartijoiden ohjeilla. Syksyn aikana näkemykseni terveellisestä ruokavaliosta ovat olleet muutoksessa, ja tällä hetkellä mukailen lähinnä hyväkarppausta. Paljon on vielä opittavaa ja selvitettävää siitä, mutta tällä hetkellä se tuntuu hyvältä ja toimivalta.

Elikkäs meikäläinen on Maxima, 27-vuotias naisenalku Savosta. Asustelen aviomieheni kanssa kaksistaan kaksiossa, ja haaveilen "perheenlisäyksestä", kissanpentua tekisi mieli .

Ylipainoinen olen ollut lapsesta asti, moneenkin otteeseen terveydenhoitaja koulussa mainitsi painostani. Pahin tapaus pienenä oli joku minulle vieras täti, joka taputti mahaani ja vitsaili siitä, että on tainnut keksit maistua . Vähemmästäkin saa huonon itsetunnon! Mä olin kuitenkin aina se kaveriporukan suurin, ja kiusallisen tietoinen siitä. Nyt kun katselen yläasteaikaisia valokuvia, niin en mä hirmuisen lihava ollut. Ylipainoa oli ehkä 5-10 kg, mutta sitä tunsi itsensä valaaksi.

Lihominen alkoi kun tapasin mieheni, alias mr. Kukkakeppi. Rakkauden huumassa sitä löhnötettiin sohvalla ja syötiin hyvää, mutta rasvaista ruokaa. Ensimmäisen herätyksen koin -99 jouluna, kun vaaka näytti 79 kg. Pariin otteeseen laihdutin 7 kg pois, mutta korkojen kera tulivat takaisin. Viime kesän shokkipaino oli 85 kg. Tällä hetkellä painan 77 kg ja tavoite olisi 63 kg.

Me syödään miehen kanssa suht terveellisesti, mutta herkkuja on mennyt kahdellakin kädellä. Nyt aloitin karkkilakon (4. pv menossa! Jee!), ja liikuntaa olen yrittänyt lisätä. Sen kummempia metodeja en seuraile.

Vielä pitää taivastella yhtä terveydenhoitajaa. Olin parikymppinen, painoin 68 kg ja th sanoi kuulleessaan painoni "68 kg! No et sinä kyllä niin painavalta/lihavalta (muisti pettää tässä kohden) näytä!" OK, en ollut ehkä ihannepainossani tai edes ihannepainoalueellani, mutta oli minusta aika törkeää tekstiä.

Nice...

Olen Ritva, joulukuussa täytän 56 vuotta ja olen ihan tyytyväinen ikääni ja muutoinkin hyväksyn itseni, vaikka ylipainoa on jäljellä 48 kiloa. Noin kymmenen kiloa on jo lähtenyt annoskokoa pienentäen ja nutraten reilussa kolmessa kuukaudessa. Viime aikoina olen siirtynyt vähähiilihydraattiseen Atkinsin dieettiin. Ehkäpä myöhemmin rupean hyväkarppaajaksi, mutta jossain vaiheessa aion syödä jäljellä olevat nutrifastit pois.

Asun Sysmässä alkoholistimieheni ja nuorimman 13-vuotiaan poikani kanssa. Kolme poikaa on jo aikuisia, jotka ovat muuttaneet kotoa. Minulle tuo elämänsisältöä usko Jeesukseen ja osallistuminen eri seurakuntien järjestämiin hengellisiin tilaisuuksiin sekä oma työ. Olen saanut oppia kuuntelemaan Jeesuksen puhetta ja ohjeita suoraan ajatuksiini.

Olin vuosikausia työttömänä, 1996-2000, joitakin lyhyitä jaksoja lukuun ottamatta. Jeesus käski minun koota eri seurakuntiin kuuluvia uskovaisia ja AA:laisia ja perustaa Päiväkeskusyhdistys syrjäytyneille keväällä 1999. Minut valittiin hallituksen puheenjohtajaksi ja sain puolipäivätyötä yhdistelmätuella yhdistyksen kehitystehtävissä loppuvuodesta 2000. Vuoden kuluttua sain kokoaikaisen projektipäällikön tehtävät. Yhdistystä johtaessani kuuntelen Jeesuksen ohjeita. Yhdistyksemme kuuluu Sininauhaliittoon. Nyt meillä on kolme projektia, joista kaksi on työllisyyspoliittista. Työntekijöitä on kerrallaan noin 25, joista projektipäälliköt ovat kokoaikaista. Yhdistyksellä on nyt toimintaa kahdeksassa toimipisteessä kahdessa kunnassa ja vuosibudjetti on huomattava. En olisi millään osannut perustaa ja johtaa tällaista, ellen saisi aivan yksityiskohtaisia ohjeita Jeesukselta.

Olen ollut lapsuudestani saakka lihava. Monin tavoin olen laihduttanut ja laihtunut, mutten pysyvästi. Minusta paras keino saavuttaa normaalisyöminen on käydä OA:ssa (Overeaters Anonymous), joka on AA-kerhon tyylinen toipumisryhmä pakonomaisille ylensyöjille. OA:ssa ei puhuta ruuasta eikä dieeteistä, vaan jokainen saa valita kohtuusyömisensä miten tahtoo. OA:ssa keskitytään henkiseen toipumiseen. Myönnetään oma voimattomuus ruokaan nähden. Opitaan uskomaan että itseä Korkeampi Voima (jota ei määritellä) voi palauttaa terveyden. OA:ssa saavutetaan mielentyyneys, jolloin ei tee mieli syödä liikaa ja ylipainoisilla paino alkaa automaattisesti tippua (ainakin minulla kävi näin). Valitettavasti OA:ta ei juuri ole Helsingin ulkopuolella. Lahteen on vähän aikaa sitten perustettu ryhmä, mutta en ole ehtinyt vielä sinne vaalikiireiden takia (olen ehdokkaana kunnallisvaaleissa). Monet OA:laiset syövät vähän hiilihydraatteja.

edit. Minut valittiin Sysmän kunnanvaltuustoon, menin ensimmäisellä yrittämällä kirkkaasti läpi. Toimin myös teknisessä lautakunnassa ja muissa luottamustehtävissä.

Tietojen päivitys käynnissä....

olen Juska 25 vuotias, viittä vaille amk-tutkintoa vailla oleva tyttönen. Laihdutuksen aloitin 2003 huhtikuussa ja se on vieläkin menossa (!), tähän mennessä kiloja on tippunut 20. 5-7kg olisi jäljellä ja kovin on vaikeata tämä viimeinen ponnistus. Menetelmänä on syöminen laadukkaasti ja liikunta, tavoitteena olisi olla ensi kesänä rantakunnossa (tai ehkä vahän aiemminkin).Suurimpana vaikeutena minulla on herkut. Pystyn syömään pitkiäkin aikoja todella hyvin, jolloin paino myös tippuu, mutta jossain vaiheessa on pakko herkutella, herkuttelun jälkeisenä päivänä vaaka näyttää yleensä 1kg enemmän (siis vaikka söisin normaalin ruuan lisäksi vain 200g irtonameja) ja silloin on ISO riski heittää pyyhe kehään.

Tällähetkellä kerään motivaatiota uudelleen aloittamiseen, tämä viikko on ollut kokonaan taukoa laihdutuksesta (viime viikon karkkipäivä venähti). Huomisesta eteenpäin toivottavasti ½ kg viikossa tahdilla 10 viikkoa eteenpäin...sitten taitaakin olla jo joulu, huoh...

Olen Jonnuli. Olen kokenut itseni lihavaksi aina. Ala-asteen kuvia katsoessani huomaan kuitenkin, etten ollut yhtään ylipainoinen. Yläasteellakin olin hyvän painoindeksin sisällä. En tiedä mistä johtuu, että pidin itseäni lihavana. Varmaan jotain osuutta oli luokan pojilla, jotka usein haukkuivat meitä tyttöjä tonnikeijuiksi ja läskeiksi...

Kiloja alkoi kertyä pikkuhiljaa vuosien varrella. Ensimmäinen "kasvukausi" oli, kun muutin kotoa 400 km:n päähän opiskelemaan. En tuntenut ketään, olin yksinäinen ja peloissani, joten tuli syötyä ahdistukseen. Toinen kausi oli, kun muutimme nykyisen mieheni kanssa yhteen. Oli niin kiva leikkiä perheenemäntää ja laittaa meille kaikkea herkullista ruuaksi ja loihtia kivat iltapalat, joita sitten sohvalla televisiota katsellen ja toistemme kainaloissa kiehnäten nautimme... Kolmas kausi osui aikaan, jolloin minä muutin eteläsuomeen ja mieheni jäi vielä vuodeksi opiskelemaan kotikonnuille. Jälleen olin yksin. Kävin töissä ja tulin kotiin kaupan kautta viettäen koko illan ja viikonloput sohvalla syöden ja lukien tai televisiota katsellen. Olin varsinainen nautiskelija. Viimeinen kasvukausi olikin sitten lasten odottaminen, kun huijasin itseäni, että voin syödä miten paljon ja millaista ruokaa vain... Tätä litaniaa lukiessa luulisi, että olen lihonut kymmeniä kiloja, mutta ihan niin paljon en onneksi lihonut. Ihmettelen kyllä miksi en, kun vain söin hirveästi mutta en harrastanut minkäänlaista liikuntaa. Ehkä lasten kanssa puuhailu sitten kuitenkin on tarpeeksi rankkaa. Pituuteni on 156 cm ja pahimmillani painoin 68 kg. Nyt painan saman, kuin 15- vuotiaana, kun aloimme mieheni kanssa seurustella. Mutta koska silloin koin olevani lihava, ajattelin tiputtaa vielä pari kiloa, jos sitten olisin tyytyväinen!

Viime kesänä jouduin työttömäksi (vain kesäksi, jonka jälkeen sain palata vanhaan työpaikkaani) ja mietin, miten kääntäisin tilanteen omaksi edukseni. Samaan aikaan kihlasormus kieltäytyi sopimasta sormeeni ja edelliskesänä ostettu kallis mekko sanoi myös sopimuksen irti. Vaateostoksilla käynti inhotti enkä muutenkaan viitsinyt tehdä ulkonäköni eteen mitään, koska olin niin ällöttävän näköinen . Ja niin tein elämäntaparemontin.

Elämäntaparemonttini sisälsi muutoksen sekä syömiseen että liikkumiseen. Aloin kävellä tunnin lenkkejä joka päivä. Jos joskus sorruin syömään vaikka pullan, menin sellaisena päivänä kaksi kertaa lenkille. Otin tavakseni juoda kaksi litraa vettä, syödä salaattia ja vihanneksia sekä tuoreena että kypsennettynä. Hiilareita aloin myös vähentää ja muutin jäljelle jäävät kokojyväriisiksi, tummaksi pastaksi tai nuudeliksi ja vaalea leipä sai jäädä kokonaan pois. Jätin margariinin leivältä pois (kuin myös ruuanlaitosta) ja korvasin sen syömällä kourallisen pähkinöitä aamuisin. Ensimmäiset kaksi kuukautta kieltäydyin kaikesta herkusta, mutta sitten palasin töihin. Lomalla kiloja lähti nopeasti, mutta nyt ne sulavat hitaammin. Sulavat kuitenkin, vaikkakin tässä taannoin vaaka näytti 1.2 kg nousua edellisviikosta. Niin ei saa enää käydä, joten nyt pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja miettiä syömiset uudelleen. En siis viimeaikoina ole syönyt samalla tavalla kuin kesällä.

Nyt kiloja on lähtenyt 13 kg ja 3 kg olisi vielä jäljellä. Nytkin olisi hyvä, mutta sitten on vielä parempi. Vatsamakkaroille pitäisi seuraavaksi tehdä jotain. ajattelin aloittaa vatsalihastreenit viitenä päivänä viikossa. Eihän se sitä rasvaa vatsasta polta, mutta antaisi ryhtiä ja lihakset näyttävät sitten kauniilta, kun sen aika koittaa...

Hei!
Olen 1940-luvun lopulla syntynyt nainen.
Minulla on kaksi aikuista poikaa *1975 ja *1978. Kaksi pojanpoikaa *2005 ja *2009 Lapsuudessa olin tukeva, 8-9 -vuotiaana sain kutsuma nimen Läskimooses / Läski.
Huima pituus kasvu ja kuukautisten alkaminen 10 vuotiaana, sitten olinkin jo hoikka, molemmat olivat yhä aiheena huomautteluun, sekä suoranaiseen ilkeilyyn.
”Olet suuri ja romuluinen naiseksi” 175 cm ja 62 kg tuolloin.(äiti ja siskot)
Minulla oli todella hoikka vyöteinen, riisitaudin aiheuttaman lautarinnan vuoksi.
Lasten välissä lihottuani huomasin saavani "rauhan" jatkuvalta vahtaamiselta.
En pitänyt kertynyttä ylipainoa ongelmana, minulla BMI heitellyt aikuisikäisenä.
Syy miksi yritän elämän tapa muutoksen kautta saada BMI sinne 25–23, ovat nilkat, jotka eivät nykyistä painoani kestä.
(syy luustossa ja nivelsiteissä, riisitaudin terveisinä jälleen)
Eli edessä olisi urakka, muuttamalla ruokailutottumuksia ja määriä sekä aikoja.

Edoit: Ajankohtaistin tiedot ja Saara korjasi kirjoitusvirheet. 22.08.2010.

(Voi pyhä ihme, milloinkas sitä oppisi tiivistämään! No se lukee ken jaksaa )

Olen 29-vuotias reipas, sosiaalinen ja iloinen tyttönen, minulla on kaksi työtä (palkkatyö ja toisessa olen oman itseni herra), ei ole lasta eikä lammasta, mutta sielunkumppani löytyy eli elelen parisuhteessa. Eläimistä pidän/pidämme ihan hirveästi, mutta en raaski ottaa mitään nelijalkaista, kun raukka joutuisi päivät olemaan yksin kotona. Harrastuksiin on aina kuulunut ratsastus ja kaikki kädentaidot, osaan piirtää, maalata, ommella vaatteita, valokuvata, tykkään kirjoittaa ym. Valokuvaukseen yritän panostaa enemmän, tällä hetkellä nuorisoprojektia (seuran kautta) ja ensi vuonna tarkoitus avustaa hieman isommassa kuviossa.

Miten laihdutan? Tällä hetkellä ja tämä projekti painottuu hienoiseen ruokavalion muutokseen, mutta enemmälti liikunnan lisäämiseen. Ja tämä on ollut onnistunein, aikaisemmat ovat olleet surkeita yrityksiä. Alkuvuonna kuljeskelin vielä keskimäärin 40-42 koon vaatteissa, tällä hetkellä olen 38 ja 36 välimaastossa. Pituuteni on n.175-176 cm ja ylimmillään paino ollut n. 75 kg, tämän hetkistä painoa en tiedä.

Kehtaan nyt - onnistuttuani - tunnustaa, että ruokavalio on se, jossa en ole niin hyvin onnistunut Onnekseni olen aina syönyt melko terveellisesti, joten en tunne suuria omantunnontuskia asian tiimoilta. Olen aina rakastanut ruoan kokkaamista, se on niin paljon parempaa kuin einekset tai ravintolaruoka. Ei kermaa eikä voita muuta kuin erityisinä hetkinä. Näinä viime vuosina olen lopettanut kokonaan hampurilaisravintolat (niitäkin käytin ennen hyyyyvin harvoin), koska yököttää ajatuskin hampurilaisista. Samoin pizzat ym. ovat alkaneet maistua puulta, joten jos yhtään mahdollista, käydään aina kaupan kautta ja kokataan yhdessä ruokaa.

Liikuntaa en ole harrastanut mielestäni niin paljon, että hoksaisin, miksi olen laihtunut näin paljon lyhyessä ajassa - mielestäni pitkälle syksyyn ei tapahtunut mitään mullistavaa. Tai sitten se vain on syy, se tunnin hikeä pukkaava kävely päivittäin, vaikka se niin mitättömältä tuntuu kun on jo melkein 8 kk tahkonnut? Eläväinen elämänrytmini toisaalta saattaa selittää omalta osaltaan, en juurikaan jaksa löhötä paikallani, varsinkaan jos olen yksin kotona. Varsinkin nyt kun olen melko nopealla tahdilla kadottanut monia senttejä, ihmetyttää. Vielä pari viikkoa sitten olin siinä ajatuksessa, että kiloja on enemminkin tullut lisää ja pitää äkkiä ryhdistäytyä. Mies on kantanut yllätyksinä kukkien ja tavaroiden sijaan suklaata, jäätelöä ja samppanjaa, ja jos en niitä heti luovuta eteenpäin jaettavaksi (siskolle, äidille) niin turha kuvitellakaan, että ne pöydällä säilyisivät. Mies huomaa kilojen karisemisen parhaiten, koska emme näe joka päivä. Olen erityisesti viime viikon aikana kuulemma hoikistunut uskomattoman paljon ja näytti kyllä, että hän oli innostuneempi saavutuksestani kuin minä

No, sain lisäpuhtia yllättävästä hoikistumisesta ja nyt haettiin viikonloppuna äidiltä ylimääräisiä ’kuntoiluleluja’ joten nyt keskityn kävelyn ja juoksemisen lisäksi vielä täysillä tuohon kiinteytymiseen. Kummallista on, että minusta on tullut täysin liikunta-addikti (ei onneksi liikaa), en voi odottaa että pääsen illalla uusien lelujen / juoksulenkin kimppuun. Tai ei kovin kummallista. Olenhan nuorena ollut jopa hyvä yksilöurheilussa, mutta koululiikunta tappoi kaiken innostuksen – en ollut hyvä koripallossa, pesäpallossa ja viimeisien joukossa olin, kun joukkueita muodostettiin...aloin lintsaamaan liikuntatunneilta.

Tukeva en ollut n. runsaaksi parikymppiseksi, vaan siihen asti olin hoikka. En tiedä, mistä tulivat muutamat liikakilot, kenties opiskeluajan runsaasta juhlimisesta ja alkoholinkäytöstä?

Muutama vuosi siinä meni ja kilot alkoivat karisemaan rakkauden myötä. Olen jo monia vuosia ollut normaalipainoinen (niin, painoindeksin mukaan en ole koskaan ylipainoinen ollutkaan, mutta kyllä itseäni inhottavaa pyöreyttä on ollut), mutta aina vain harmitti, että en kuitenkaan ollut niissä mitoissa missä haluaisin, eli ainakin koko 38. Lisäksi kun äidillä oli lievä sairaskohtaus, se herätti. Hänhän on terveyden perikuva, syö niin kurinalaisesti ja liikkuu todella paljon. Joten haluan itsekin elää mahdollisimman vanhaksi ja parempi aloittaa hyvä pohjatyö jo nyt!

Olen hyvin pitkälti jo onnistunut kilojen kanssa ja kun se on ohi, terveyden ylläpitäminen jää! Tsemppiä kaikille, ennemmin kuin huomaattekaan, olette tavoitteessanne!

Ja kaikille, jotka ponnistelee alkuun pääsemisen kanssa, mulle ainakin pontta jatkamiseen tulee vasta onnistumisen kautta, joten kannattaa sitkeästi itsensä pakottaen vaan raahautua vaikka lenkille, se palkitaan, vaikka nyt ei siltä tunnukaan.

poistettu

Olen 23v kotiäiti pk-seudulta. Kaksi lasta siunaantunut Tällä hetkellä kotona ihan vaan ja välillä tylsistyttää mutta tämä on kuitenkin niin lyhyt aika elämässä. Kouluun aion mennä kun nuorempi lapsista on 2,5v. Sitä ennen en raaski laittaa hoitoon.
Hiekkalaatikkoelämää...[color=#][/color]

Olen ollut pullea koko ikäni, teininä olin BMI 25 paikkeilla ja ihan normaali mutta omasta mielestä tietty "tosi läski"...

Nyt haluaisin laihtua 25kg koska paino on päässyt nousemaan lähelle sataa tässä raskaus- ja imetysaikana. Vaa'alla en käy usein mutta se on viime aikoina näyttänyt 97-100kg.

Kun imetys vähenee, ajattelin aloittaa osanutraamisen näin aluksi että saan muutamia kiloja pois. Siitä sitten katsotaan eteenpäin

Minä olen Pipsa Porista, ikää 22v. ja liikakiloja on tullut kanneksittua koko pienen ikäni ajan. Paino on ollut huipussaan 106kg tietämissä(ennätys tehtiin tuossa viime viikolla) ja nyt ollaan jo 103kg puolella. Asun avomieheni ja "vauvojemme" (parta-agama ja kuningaspython) kanssa kaksiossa kerrostalossa. Opiskelen sosiaali- ja terveysalaa viimeistä vuotta, eli tiedossa ahkeraa opinnäytetyön kirjoittelua.

Lihoin murrosiän aikana 80kg (kiloon, en kiloa ) ja siinä paino pysyi sitkeistä laihdutusyrityksistä huolimatta. Sitten, pari vuotta takaperin, aloin lihomaan. Vuoden aikana painoa tuli lisää 20kg. Tasaista tahtia. Huomasin sen mutten osannut tehdä asialle mitään. Jälkeenpäin olen miettinyt johtuiko lihominen koulustressistä, työttömyydestä, huolista, murheista...Tammikuusta joulukuuhun paino nousi tasaista tahtia ja sitten tuli stoppi. Painoin 105kg joulukuun 28.päivä 2003. Päätin alkaa tiputtamaan painoa liikunnalla ja ruokavaliolla.

Kuluneen vuoden aikana olen alimmillani painanut 100.8kg ja ylimmillään tuon 106kg. Vaikken ole saanut mitään merkittävää aikaan jaksan silti yrittää. Nyt tavoitteet ovat ensi syksyssä, annan itselleni paljon aikaa tiputtaa painoa ja opetella uusia elämäntapoja. Aiemmin tavoitteet ovat olleet oikeastaan aika epärealistisia, esim 10viikossa 10kg tai jopa enemmän.

Tällähetkellä liikunnallisiin harrastuksiini kuuluu kuntosali, lenkkeily, aerobic sekä uutuutena innostus sauvakävelyyn! Jostain pitäisi vain sauvat saada ja sitten eikun huiskimaan! Uimisesta tykkään aivan älyttömästi mutta herkkäihoisena en kesta uimahallien kloorivettä

Terhi.netissä olen pyörinyt ties kuinka kauan, ensin vain muiden juttuja seuraillen ja nyt myöhemmin aktiivisesti osallistuen. Äskettäin insinöörimieheni korjaili kylläkin meidän näyttöä ja kuuluis poks, kipinät lensivät ympäri makuuhuonetta ja savu nousi näytöstä. Selvittiin säikähdyksellä ja uuden näytön hankinnalla. Onneksi ei sattunut vakavempaa...(Mitäs siellä Huumori-otsikon alla insinööreistä sanottiinkaan...? )

Mie oon 21-vuotias opiskelija, valmistuminen tuntuu siirtyvän koko ajan kauemmas ja kauemmas, onneksi amk:ssa on "ehdoton" takaraja, tosin siihenkin enää 1,5 vuotta.

Olen ollut Terhi.netissä viime keväästä asti, kesän aikana en keskittynyt laihdutukseen ja terveelliseen ruokaan, ja paino nousi takaisin siihen mistä aloitinkin. Nyt tänä aamuna vaaka näytti pitkästä aikaa tasan 97 kiloa, toivottavasti huomenna alle sen, eikä enää ikinä noin suurta lukua.

Mulla lihominen alkoi joskus kolmannen luokan paikkeilla, kun muutettiin toiselle paikkakunnalle ja uutena tyttönä sain sitten kaikki pissipäät kimppuuni. Kavereita mulla oli, mutta varsinkin yläasteella vaan yksi niistä asui lähempänä. Mutta toisaalta, ala-asteen aikaiset ystäväni ovat vieläkin ystäviäni. Viidennellä luokalla muistan liikuntatunnilla, kun opettaja sanoi minulle, "Katsoppas, sinähän olet laihtunut". Ja en ollut lihava silloin, itse asiassa olin normaalipainon puolivälissä. Yläasteella ja lukiossa en jaksanut välittää, eihän kukaan muukaan välittäisi siitä miltä näytin.

Lukion jälkeen muutin pois kotoa, mahdollisimman kauas. 250 km oli riittävästi, mutta silti tunsin tarvetta näyttää kaikille, että kyllä minäkin pärjäisin. Yritin laihduttaa näyttämisen halun takia, mutta se ei onnistunut. Sitten tapasin nykyisen avokkini, ja kiloja tuli vielä 10 lisää. Nyt kun kohta olemme olleet 2 vuotta yhdessä, olen vihdoin saanut pääni siihen kuntoon,että laihtuminen tapahtuu minun itseni takia.

Unelmapainoni on 68 kg, kun sinne asti pääsen, tarkistan miltä sitten tuntuu. Nyt tuntuu taas hyvältä, minä onnistun!

Esittäydynpä minäkin, kun olen vasta löytänyt tänne Terhi.nettiin.

Minä olen kolmekymppinen yrittäjä, asun Kymenlaaksossa. Olen ollut koko ikäni vähän pyöreä. Paino nousi hitaasti ylöspäin, mutta sain nousun pysäytettyä arvoon 97,5 kg (BMI 35,6). Siinä painossa olin yli vuoden. Sitten päätin, että nyt on hoikistuttava ja aloin tarkkailla syömisiäni elokuun loppupuolella. Nyt kun laihdutusta on takana kymmenisen viikkoa, painosta on hävinnyt kahdeksan ja puoli kiloa ja painoindeksini on merkittävän ylipainon puolella.

Kokonaan en ole luopunut mistään herkusta, tosin juuston määrää olen joutunut rajoittamaan huomattavasti. Edelleen hyvät rasvaiset juustot ovat herkkuani, syön niitä nyt vain harvoin. Muuten ruokatottumukseni ovat olleet aika terveelliset jo aiemminkin, suurin ongelma on ollut liian suuret annoskoot. Nyt olen pienentänyt syömäni ruuan määrää ja lisännyt veden juomista. Insinöörinä saan hupia siitä, että täyttelen päivittäin syömäni ruuat kalorilaskuritaulukkoon ja ihailen laskevaa painokäyrääni Excelissä.

Tavoitteenani on laihduttaa ensin painoon 75 kg ja katsoa sitten, haluanko jatkaa siitä normaalipainon puolelle (minulla normaalipainon yläraja on 68,5 kg). Matkalle mahtuu tietenkin monta välitavoitetta. Aikomuksenani on, että tämä on elämäni ensimmäinen ja viimeinen laihdutuskerta!

Heipparallaa Terhiläiset.

Olen 22-vuotias opiskelija, jonka elämä on ikävä kyllä melkosen epäsäännöllistä. Töissä käyn myös opiskelujen ohella.

Olen aina ollut pyöreä, vaikken lihava. Tunnustaudun tunnesyöjäksi. Vähänkin olo on surullinen, pelokas, stressaantunut jne. aina on suklaata kädessä enenkuin ehdin ajatella. Se turruttaa.

Ekan kerran laihdutin ysiluokalla. Painoa putosi noin 15 kiloa kolmessa kuukaudessa. Kuvitelkaa että söin kolme kuukautta pelkästää porkkanaa ja makaronia! Siis en mitään muuta. Aamusin oli niin paha olo, että oksensin saman tien kun laitoin suuhuni jotain. Onneksi asiaan puuttutiin, muuten minulla olisi nyt varmasti anoreksia tai bulimia tai jotain muuta. Sen sijaan olen ylipainoinen...

Toisen kerran laihdutin lukiossa, mutten ihan niin rankasti. Paino pysyttelikin aina 70:ssä tai sen alle. Sitten muutin opiskelupaikkakunnalleni, aloin seurustelemaan ja siitä sitten lähdettiin ylöspäin. Päädyttiin 87.5 viime joulunaja niissä samoissa edelleen pyöritään...

Tavoite olisi ensi kesänä painaa 70 kiloa ja sitä seuraavana lähemmäs 60, koska omat häät varmaankin on sillon ajankohtaiset.

Tällä kertaa koitan tehdä sitä ns. elämäntaparemonttia. Vähemmän ruokaa yleensäkin, ennekaikkea rasvoja, vaaleeta leipää jne. Enemmän kasviksia, hedelmiä, marjoja, ruista ja liikuntaa!! Paikkareiden pisteitäkin laskeskelen.

Huhhuh, lueskelin tuossa Ninnin kirjoittamaa esittelyä itsestään ja kovin yhteneväiseltä tarina vaikutti omani kanssa. Mutta jospa nyt kerron kuitenkin omin sanoin, jotta en vie kunniaa Ninniltä..

Eli olen 23-vuotias girl not yet a woman . Elämäni on säännöllisen epäsäännöllistä, koska teen omituisia työpäiviä, hoidan omaa heppaa ja yritän vielä opiskella siinä kaiken muun aherruksen ohella. Päätoiminen opiskelija en kuitenkaan ole, mietin edelleen missä työpaikassa haluan työni tehdä.
Olen ollut aina pyöreä, lihavaksi en voi itseäni mainostaa, vaikka teinivuosinahan sitä aina ajatteli olevansa maailman lihavin ja rumin ihminen. Ysillä sairastuin oikein kunnolla, en melkein kuukauteen saanut kurkustani mitään alas eikä ruokaa tehnyt kyllä mielikään, kun kuumelukemat kieppuivat neljänkymmenen asteen hujakoilla. Tietysti laihduin aika rajustikkin sairauden aikana ja silloin olinkin hoikimmillani. Petollinen poikaystävä ja rakkaushuolet nostivat kuitenkin pian painoani ylöspäin, olenhan tunnesyöppö... Muutaman vuoden päästä muutin uuden poikaystäväni kanssa saman katon alle ja toiselle paikkakunnalle ja eihän siihen sitten muuta tarvittukkaan. Kahdessa vuodessa ylimääräisiä kiloja kertyi jo viitisentoista ja yritin omaan tahtiini laihduttaa useamman kerran, mutta varsin lyhytjänteisesti. Vasta tänä syksynä havahduin terveydenhoitajan tarkastuksessa, kun hän otti painonnousun asiaksi. Seuraavana päivänä marssin paikkareihin ja olen nyt laihdutellut pari viikkoa ihan tyytyväisenä. Tällä kertaa aion laihduttaa normaalipainoon saakka, jotta en joutuisi loppu elämääni olemaan aina hieman ylipainoinen. Ja tsemppiä saan luonnollisesti teiltä Terhiläiset!!!

Jospa minäkin saisin äntiin kirj.tänne;Olen 47 v. yksityisyrittäjä.Laihduttanut ennenkin,keväällä sain jo pois 9kg.,mutta...sitten olimme kylpylässä viikon ja etc. olin päättänyt katsoa mitä suuhuni pistän mutta kuitenkin kaik tuli takaisin.Eli sen olen huomannut itselleni parhaimmaksi ,että käyn joka aamu puntarissa!Minulla tulee tuota "hyötyliikuntaa" ihan tarpeeksi kun meillä on kiinteistöalan yritys ja siivoan ja teen muutenkin paljon ruumiillista työtä ; taas on lumityöt ja minä kolaan ja mies istuu traktorissa!
Syöny olen mielestäni aina hyvin terveellisesti; vihannekset ja salaatit kuuluvat meillä aina ruokapöytään,aamun aloitan luomuruispuurolla +mustik.ja intiaanisok.Töihin olen ottanut hedelmiä ja jog.mukaan ettei kotiin illalla tultaessa söisi hallitsemattomasti ennen vars. ruokaa.Vaaleaa leipää en ole syönyt aikaisemminkaan,nyt silloin tällöin otan ruisleivän.Se on auttanut kun olen jättänyt perunan,pastat jne pois. Tämä painonpudotus näyttää tulevan työläämmäksi mitä enemmän tulee ikää! Mutta tavoitteena olisi päästä 60 kg toukokuuhun mennessä kun tulee 30 vuotis hääpäiv.(huh,kun aika rientää!)Silloin olisi 17 kg poissa ja olisi kevyempi lähteä vaelluksellekin,kun ylimääräinen "rinkka" on poissa!Syitä on paljon muitakin:rakastan kotelomekkoja;ne ei ole mukavia näiden liikakilojen kanssa! Olen synnyttänyt 2 isoa poikaa (25 ja 21v) ja tyttökin (16v.)oli melk.5 kg niin siinä on vaarana diabetes kun sitä suvussakin paljon esiintyy.Polvetkaan ei varmaan rutisisi kevyemmän painon alla niin pahasti.Että kevättä ja kevyempää minää kohti menossa !

Minä olen 31-vuotias nainen. Asun itsekseni kissan kanssa, mutta seurustelen kyllä. Ikäni olen kilojen kanssa taistellut. Olen 3 kertaa onnistunut laihduttamaan yli 10kg, mutta joka kerta lihonut takaisin. Olen kärsimätön laihduttaja, tulosta pitää tulla heti, muuten motivaatio katoaa. Laihdutan nyt yhdistetyllä pv-ohjelmalla ja nutreilla. Käytän sitä vanhaa liikennevalo-ohjelmaa, joka mulle sopivampi kuin pisteet. Terveydellisiä ongelmia mulla ei ylipainosta ole, haluan laihtua ensisijaisesti siksi, että näytän hoikkana paljon paremmalta. Olo on parempi, ja luotan itseeni enemmän kun olen hoikempi. Mulla on myös kaappi täynnä ihania vaatteita, jotka eivät mene viereenkään... Kokeilen niitä säännöllisesti, ihan vain ruodussa pysyäkseni. Minä en näe peilistä lihomistani! Näen sen kyllä valokuvista, luojan kiitos.

Moi.

Liityin eilen vihdoinkin Terhi Nettiin, olen täällä vieraillut aina silloin tällöin jo parisen vuotta.

Olen 24-vuotias naikkonen täältä Etelä-Suomesta. Perheeseemme kuuluu 2,5 vuotias poika ja mies.
Painoa on tullut 3 vuodessa 35 kiloa lisää,HUH
Eli raskauskilot jäivät ja päälle on tullut vielä kymmenisen kiloa.
Olin parikymppiseks asti normaalipainoinen, kuitenkin oon kaikki nämä vuodet teini-iästä tähän päivään saakka ollut jos jonkinmoisella laihdutuskuurilla.Kokeiltu on kaikki ihmekuurit sairaaladieeteistä Atkinssiin.
Atkinssin "dieetistä" tykkäsin paljon sen takia koska se todellakin vei hirveät syömishimot pois.

Olen nyt aloittelemassa elämäntaparemonttia.
Eli jätän vaalean leivän pois kokonaan(Oon todennut että se turvottaa ihan hirveästi)
Muutenkin vähennän huonojen hiilihydraattien syöntiä eli sokeri,pullat,sokerilimsat ym. pois.
Pyrin syömään 5 "ateriaa" päivässä noin kolmentunnin välein, pari päivää olen noudattanut tätä ja nälkä todellakin pysyy loitolla.
Proteiinia pyrin saamaan joka aterialla 30g, päivässä 150g.
Kasviksia oon kans lisäillyt.

Liikuntaa myös lisäilen....Tilasin "The Firmin" kolme videota ja niitä nyt olen kanssa aloitellut. Saa ainakin todella hyvin hien virtaamaan ja pepun kipeäksi eli kaippa tuostakin jotain apua on.
Lenkkeilyn olen myös aloittanut.
Myöhemmin on tavoitteena aloittaa kuntosalilla käynti.

Näillä eväillä sitä nyt katsotaan mihin päädytään.
Haaveena olisi vielä jokupäivä olla hoikka ja kiinteä, pukeutua juuri niihin vaatteisiin mistä tykkää eikä niihin johon juuri ja juuri saattaa mahtua.

Heippa kaikki!

Olen 40-vuotias perheenäiti Hämeestä. Lapset ovat 17- , 15- ja 6-vuotiaat. Olen pyörinyt täällä Terhissä viime helmikuusta lähtien, laihtunut vähän ja lihonut taas takaisin. Nyt olen uudella innolla mukana. Olen ottanut pikastartin Nutrilettilla motivaatiota hankkiakseni ja laihtunutkin muutaman kilon. Paino kipusi kesän aikana 95 kiloon, pituutta minulla on 163 cm. Tänä aamuna vaaka näytti 92,5 kg. Tavoitteena olisi nyt vielä ennen joulua painaa alle 90 kg, huhtikuun alussa alle 85 kg ja kesällä sitten 79 kg, jolloin olisin "vaaleanpunaisella alueella" painoindeksin suhteen. Sen kauemmas en ole vielä ajatellut, tuntuu jo tuokin tavoite niin kaukaiselta mutta teidän terhiläisten tuella uskon ja toivon sen saavuttavani.

Olen aikaisemminkin laihduttanut pointseilla, 10 vuotta sitten 20 kg ja pysyin normaalipainoisena nelisen vuotta. Nyt viime vuosina painoa on tullut takaisin korkojen kanssa. Siinä välillä olen kyllä laihduttanut kymmenenkin kiloa pointseilla mutta kaikki on tullut aina takaisin.

Joten nyt olisi kyseessä suurempi elämäntapamuutos, ettei tulisi enää pettymyksiä lihomisen muodossa. Starttaan siis nutreilla ja sitten olisi tarkoitus vähentää ruokavaliosta hiilihydraatteja ja lisätä proteiinia. Tämä olisi tarpeen senkin vuoksi, että poden suolistovaivoja, ilmeisesti ärtynyttä paksuasuolta, varma diagnoosi tulee viikon päästä kun "pääsen" tähystykseen. Lisäksi kolestrolini ja verenpaineeni ovat koholla joten laihtuminen olisi erittäin hyödyllistä. Nyt on tosiaankin hyvä tsemppi päällä joten toivottavasti onnistun muuttamaan elämäntapojani pysyvästi!

Niukempien muotojen toivossa