Gallup: Kuka olet, miten laihdutat?

[henhi]

Oon Henhi, 22-vuotias opiskelija Pohjois-Karjalasta (voin ja suolan luvatusta maasta). Kirjottelin jo tuonne jonnekin muuallekin mutta esittäydynpä täälläkin

Oon alottanu laihduttamisen monta kertaa ja ikinä ei oo tulosta tullu. Viime kesän jälkeen painoin 78kg ja siitä se hiipi pikku hiljaa ylöspäin n. 85 kg:n asti, kunnes nyt saa riittää. Tupakan polton lopetin 06/07 ja oon niin ylpee et pääsin siitä eroon. Joten jos siitä pääsi eroon niin miksei näistä kiloista myös.

Tukena mulla on rakas ukkokulta, joka on mukana projektissa omien kilojensa kanssa. Ihana kun tällä kertaa ei tarvii yksin puputtaa salaattia ja kun tulee heikko hetki on toinen potkimassa vieressä.
Ennen söin karkkia, hirveesti, joka päivä. Nyt kaks viikkoa ilman! Jee.. Eikä ihme kyllä oo hirveesti ees tehny mieli. Salmiakkipurkkaa ku pahasti alkaa himottamaan. Siihen tuli päälle syötyä sit kaikkee ihanaa ja rasvasta roskaruokaa ja tavallista kotiruokaa (tykkään hirveesti ruoan laitosta, ainakin yleensä) ja sipsii jne..

Miten siis laihdutan.. Äiti tarjoili opiskelijalle maksaa osuutta Keventäjissä vaan ajattelin ensin koittaa et miten tää touhu lähtee liikkeelle omin voimin. Ja vierastan punnita syömisiäni..

Siispä koitan jos se lähtis sillä millä on tullukki. Syön kevyempää. Paljon hedelmiä, kasviksia, vihanneksia ja mitä vielä..Ja en syö turhia välipaloja. Syöminen vaan on niin kivaa. Aikasemmin tuli aina otettuu muuten vaan jotain leipää tms. nyt tulee syömisen haluun purtuu porkkanaa. Kotona pidetään nykysin hedelmiä ja kasviksia ja niillä mennään. En syö karkkii enkä mässäilee muutakaan. Saan käydä hampparilla jos haluun...joskus, harvoin. Ai niin. Jätin leivän päältä rasvan pois ja pistän paljon rehuja päälle. Ja jotain kevyttä leikkelettä..Yritän syödä mahdollisimman vähän juustoa. (onneks on 3% feta-juustoa )

Poikaystävä (vai mikä liekään on?mies kuitenkin) saa herkutella viikonloppuna, minäkin saisin mutta yritän välttää jos ei iske hirveä himo. Tykätään käydä viikonloppuna kavereiden kanssa kahvilla ja oon ite tykästyny Frezza-juomiin. Ei mikään kevyin, mut ei myöskään yhtä paha ku joku caffe mocha, jota ennen join Joo ja lenkillä käyn ku jaksan, tykkään liikkuu kyllä kunhan pääsen liikkeelle. Oon käyny kerran viikossa tanssimassa latinobickkiä (miten lie kirjotetaan) mut se ihanuus loppuu ensi viikolla, pitää keksiä jotain muuta ihanaa. Ja tavoitteena tosiaan on elinikäinen muutos normaalipainoiseksi.

Joo kirjan meinasin sit ilmeisesti kirjottaa. Suokaa anteeksi jaarittelu
Mutta tämmösellä setillä meinasin pienemmäksi rueta. Jotain varmaan unohtu mut ehkä hyvä niin

[Kriz]

Hei kaikille!

Olen tänne aikaisemminkin kirjoitellut joskus kauan sitten, mutta nyt kun alan tsemppaamaan uusiksi tarvitsen jotain tukiryhmää, joten palasin tänne.

Taustaa: Aloin kunnolla laihduttamaan ekan kerran vuosi sitten. Ensin aloitin lisäämällä liikuntaa vuoden alussa; uintia, jumppaa, lenkkeilyä. Sitten aloin pitämään ruokapäiväkirjaa Keventäjissä. Viisi kiloa lähti kesän ja talven välillä mutta sitten liikunta loppui kuin seinään.

Laiskotti. Piti tehdä töitä täysipäiväisesti ja samalla tehdä koulutöitä. Päätinkin varsin pian, että aloitan liikkumisen uusiksi siinä vaiheessa kun saan koulun mallilleen. Noh, gradun palautin viime viikolla ja vaikka vielä on hiukan hommia niin tästä se alkaa! Tarvitsee kaivaa lenkkikamat kaapeista ja katsoa onko sykemittarissa vielä virtaa. Sitten pesen uikkarin ja noudan jumppakortin. Olo on mahtava, vihdoin ehtii miettimään jotain muutakin kuin kirjoittaa gradua.

Ruokapäiväkirjan pitäminen auttaa todella paljon joten sitä jatkan myös. Herkuista sun muista en edes yritä kokonaan eroon, tarkoitus liikuntaa lisäämällä kompensoida tätä, onnistuihan se aikaisemminkin. Toki katson tarkemmin mitä suuhuni laitan, viime aikoina olen niin paljon lohduttanut itseäni gradun takia syömällä, että syytäkin on. Nythän en ole liikkunut melkein yhtään puoleen vuoteen. Innolla odotan huomista jumppaa.

[johanna1981]

Hei vaan! Olen Johanna Oulusta ja rekisteröidyin tänne tänään. Aloitin painonpudotusurakkani seitsemän viikkoa sitten. Mulla on ihan tällaiset "perinteiset" konstit käytössä eli opettelen säännöllistä ruokarytmiä ja liikuntaa. Monipuolinen ja terveellinen ruoka säännöllisen ruokarytmin kanssa ois niinku avainsana.

Olen monta kertaa aloittanut painonpudotuksen, mutta se on kuivahtanut aina kokoon milloin mistäkin syystä. Nyt sitten asia on eri, olen päättänyt etten katsele itseäni enää koskaan tällaisessa kuosissa. Jotain on tehtävä, huoli terveydestäkin alkaa olla kun ikää tulee enemmän. Tupakoinnin lopetin tuossa helmikuussa ja nyt on sitten tämä urakka.

[Seela]

Heippa!
Uusi tulokas täällä, lähinnä olen vasta inspiraatiota yrittänyt täältä saada... Mun elämäntapamuutos alkaa aina vasta huomenna...
Olen 28- vuotias, ei lapsia, ei miestä (vai mitä näihin pitää kirjoittaa;)) Koira on mun perheeni ja yhtälainen sohvaperuna, kuin emäntänsä... Työ on jaloilla seisomista ja pitkää päivää, joten energiat on aina lopussa illalla.
Nyt kyllä jotenkin posket punottaen lukiessani keskusteluja täällä olen tajunnut, ettei kukaan muu voi tehdä tätä mun puolesta ja että mä oikeasti pystyn siihen, kun muutkin on pystynyt. Kaikista eniten intoa antoi onnistumisen ilosta kirjoitetut viestit. (kiitos niistä)
Mun paino on vaihdellut 61kg-78kg. Eli joskus laihduin isoimmista lukemista pienimpiin ihan vahingossa elämänmuutosten ohessa... Ja nyt on sitten hiipien viiden vuoden aikana tullut 10kiloa takaisin.

Mutta enköhän taas saa itseni takaisin edes siihen, ettei koko ajan olisi tukala olo. Täytyy vaan ottaa itseään niskasta kiinni.
Aion lisätä liikuntaa: koiran kanssa kävelyn lisäksi yritän pikkuhiljaa hölkätä aina pitempiä matkoja, tanssiharrastusta yritän taas herätellä ja tuo 1,5 vuotta tyhjänpanttina olkkarissa tönöttänyt crossari voisi olla ihan kätevä vehje (ei ole kuitenkaan vaatetelineeksi joutunut!)
Syöminkien kanssa pitää vaan yrittää pienempiä annoksia useammin (mikä on vaikeaa asiakaspalvelutyössä) ja jättää melki jokapäiväinen classic-jäätelö syömättä. Syön aikas terveellistä ruokaa muuten, eikä roskaruoka ole oikein ollutkaan mun juttu koskaan.. Iltapainotteinen syöminen on mun heikkous.
Toivottavasti tämän viestin kirjoittaminen saa mun haaveilun kevyemmästä elämästä muuttumaan teoiksi

[IsoM]

Moikkamoi, isoM ilmoittautuu mukaan tiputtamaan ylimääräisiä kiloja pois. Pudotettavaa olisi noin 15 kiloa, mutta välitavoitteena 72 kg raja, eli 22,7 bmi. Siihen olisi aikaa reilut 6 viikkoa, ja pudotettavaa 6 kiloa. Eli reipasta tahtia mennään. Sen jälkeen olisi vielä 7 kilon pudotus toivottava, mutta sen aion ottaa maltillisemmin, ja haluan pysyä siinä 72 kg:n kohdalla kesän ajan. (Jos tippuu niin tippuu, pääasia ettei tule lisää)

Kehokuvani on hieman vääristynyt, ja on aina ollut. 65 kiloisena (5 vuotta sitten) olin sitä mieltä että olin valtava ja paljon isompi kuin kaikki muut tytöt. Edelleen on sama tunne, mutta 15 kiloa enemmän massaa.. Nyt olen viime aikoina katsonut kuvia 65-kiloisesta minästä ja alkanut ymmärtämään että peilistä on niin helppo nähdä vain hyvät puolet, ja sitten ne huonot puolet tuuppaa yllättämään muun muassa valokuvissa... 65-kiloisena olin todella hoikka ja hyvän näköinen!

Haluan laihduttaa koska olen miettinyt elämääni ja tullut siihen tulokseen että olen suht. tyytyväinen kaikkeen, mutten omaan vartaloon. Ja miksi pitäisi tyytyä olemaan tekemättä sille mitään? Laiskuus ja saamattomuus ei ole tarpeeksi hyvä syy, enkä tietenkään halua olla surullinen ja masentunut niin pienestä asiasta...Eli nyt alkaa uusi elämäntyyli, missä maltti ja ruuan kanssa tasapainoilu on jokapäiväistä, kuten liikunta myöskin.

Syön vähemmän kuin aikaisemmin, en laske kaloreja tarkkaan, mutta yritän pysyä jossain 1500 kcal/pvä kohdalla. Liikuntaa tulee todella paljon tehtyä (elämäntilanteeni on juuri nyt sellainen että ehdin käydä salilla/liikkumassa joka päivä --> ihanaa, rakastan liikuntaa mutta yleensä aika ei riitä). Sykemittarin "ohjelman" mukaisesti 3700 kalorin edestä viikossa.

Ongelmani ovat liian suuret annokset, makeanhimo ja se, etten osaa kieltäytyä ruuasta. Mahani ei myöskään ikinä tule täysin täyteen, joten joko ruoka loppuu tai sitten syön kunnes nolottaa ja on pakko lopettaa. Suhteellisen terveellistä ruokaa syön kuitenkin, eikä roskaruoka maistu kuin ihan vain välillä. Alkoholi on myös suuri vihollinen, koska rakastan viiniä, ja kun juo viiniä tulee auttamatta mieli kaikkea muuta hyvää...

No niin, NYT LÄHTEE!

(Olen lukenut foorumia jo parisen viikkoa, mutten ole vielä esittäytynyt, eli tämä romaani oli nyt virallinen ilmoittautuminen. Kuten tickeristä näkyy jonkun verran painoa on jo lähtenyt, ja se tuntuu mahtavalta!)

[Jassuli]

Täällä ilmoittautuu myös 31-vuotias nainen Tampereen suunnalta.

Pituutta on n. 175 cm. Ja painoa ollut yleensä n. 67-70 kg, alimmillaan n. 65 kg. Pidin silloin itseäni kuitenkin läskinä, mikä näin jälkikäteen tuntuu ihan hölmöltä. Painoa on kolmessa vuodessa tullut ihan järkyttävä määrä. Kun alamäki alkoi, niin ei jaksanut itse yrittää lihomisvauhtia hillitä. En oikein edes tiedä mistä kaikki alkoi. Karkkia ja jätskiä ja pullia meni sadoilla euroilla. Nyt yritän tiputtaa painon takaisin. Siinä onkin valtava urakka, kun painoa on kertynyt jo 98 kiloa. Eli 65 kg tavoitteena, ja ennen kaikkea terveemmät elämäntavat.

[pallervo]

Mä olen uusvanha Terhikki, kirjoittelin aikoinaan suht aktiivisesti tänne pariinkin otteeseen - siihen asti kunnes into taas hiipui.

Olen kahden lapsen äiti, vanhempi aloittaa koulun tänä vuonna. Olen töissä kaupassa (ei myydä onneksi ruokaa ) ja työajat ovat hyvinkin vaihtelevat.

Tarinani tuntuu olevan monien aiempien esittelyjen toistoa, olen kokenut itseni lihavaksi jo lapsesta asti ja tajusin tuossa muutama vuosi sitten, että en minä silloin oikeasti mikään lihava edes ollut. Pituutta minulla on 160cm, painoa tällä hetkellä yli 100 kg. Painan suunnilleen yhtä paljon kuin silloin, kun menin kuopusta synnyttämään.

Olen viimeisten n. kahdeksan vuoden aikana jojoillut ihan kiitettävästi, suunnilleen välillä 60-105kg. Listaan historian tähän, ei tarvitse jaksaa lukea.
- Kun aloin odottaa esikoistani painoin n. 70kg.
- Voin alussa niin pahoin että paino putosi 10kg.
- Otin sen kuitenkin reippaana tyttönä takaisin, vähän ennen synnytystä vaaka rikkoi 100kg haamurajan.
- Synnytyksen jälkeen "laihduin" n. 13 kg viikossa.
- Sitten meni n. vuosi siinä 80-85kg tietämillä ennen kuin laihdutin 64kiloon helposti ja suht nopeastikin.
- Pääsin tuohon normaalipainon tietämille kesän kynnyksellä ja otinkin tietenkin kesän aikana vajaat 10kg takaisin ja rupesin odottamaan toista lastamme n. 75kg painavana.
- Toisena odotusaikana lihoin taas saman verran kuin ensimmäisellä kerrallakin, alussa en laihtunut montaa kiloa vaikka olinkin pahoinvoiva.
- Synnytyksen jälkeen kiloja ei samaan tapaan lähtenytkään kuin ensimmäisellä kerralla, vaan jämähdin siihen sadan kilon kieppeille.

Olen laihduttanut kerran onnistuneesti Pointseja laskemalla, lisäksi olen nutrannut ja joskus kokeilin Mammadieettiä. Myös kaloreita on tullut laskettua.

Nyt on taas aluksi nutrit käytössä, että pääsen irti siitä tapasyömisestä. Töihin on turhan helppo hakea tiskin taakse herkkuja naapurikaupoista ja kotona tulee syötyä aina kun vaan joku mielihalu iskee.

Ongelmani on pääasiassa sokeririippuvuus. En syö suolaisia herkkuja juurikaan, ja ruokaakin yleensä aika kohtuullisia annoksia kohtuullisin väliajoin. Karkkia vaan uppoaa keskimäärin varmaan kilo viikossa ja keksit + muutkin maistuisivat jos niitä olisi... Nutraamisella olisikin tarkoitus päästä tuosta eroon.

Tiedän että kun pääsen kunnolla alkuun ja saan korvienvälissä kaiken kohdalleen, pystyn kyllä vastustamaan houkutuksia ja osaan syödä hallitusti niitä herkkujakin.

En ole asettanut itselleni mitään kovin konkreettisia aikatavoitetta ainakaan vielä, on minulla varmasti paljonkin aikaa sitä pohtia... Meillä on 10-vuotishääpäivä reilun kahden vuoden päästä, silloin olisi kiva mahtua hääpukuun. Lisäksi olisi aika hienoa kun pystyisi hyödyntämään kaapeista löytyviä pienempiä vaatteita eikä tarvitsisi aina ihan yhtä isoja (tai vielä isompia) ostaa.

Harrastukseni ovat olleet yleensä perin epäliikunnallisia, lukemista ja tietokoneella istumista ja käsitöitä. Aikoinaan kävin joogassa ja vesijumpassa, mutta työaikojen takia mitkään säännölliset kuntoiluajat eivät käy. Hankin marraskuussa jäsenkortin kuntosalille, enää puuttuu saliohjelma, että sitä saisi hyödynnettyä kunnolla. Olen niissä joissain jumpissa käynyt, olen vaan sairastanut nyt talven ja kevään aikana varmaan 4-5 kertaa flunssaa joista on jäänyt parin viikon yskä, niin en ole oiken tiuhaan päässyt tuolla käymään. Tyhjästä maksamista se jäsenyys tällä hetkellä enimmäkseen on, toivottavasti ei kuitenkaan kauaa.

[daisy57]

olen Daisy57.muutaman vuoden ajan vieraillut Terhin sivuilla ja tänä vuonna rekisteröitynyt mukaan. syksyllä täytin 50 vuotta ja sitä ennen laihdutin 10 kiloa. Paino ennen laihdutusta oli 73,5 ja putosi hyvin sen 10kg. mutta , sen pitäminen siinä on vaikeaa.Nyt painoni sahaa 65:n ja 67:n välillä. Perheeseeni kuuluu laiha puoliso ja murkkuikäinen tyttö. Joskus sorrun tytön karkkeihin tai sipseihin, varsinkin tiettyyn aikaan kuukaudesta. Yritän kyllä syödä terveellisesti, mutta valitettavasti lipsumisia tapahtuu.Liikunta on myös jäänyt vähän paitsioon. Mutta, olen päättänyt palata ruotuun entistä suuremmalla innolla yrittämään.

[Djamila]

Hei kaikille! Olen aivan uusi palstalainen, ja ilokseni löysin tänne foorumille googlettamalla.

Olen nainen 30 ja risat, perheeseen kuuluu kaksi lasta ja aviomies, sekä lauma koiria (ensimmäinen (ja ainut) harrastukseni). Pituutta on kertynyt 174 cm ja vaaka näytti vielä viikko sitten 98,3 kg (BMI 32,5).

Raskaudet ovat olleet kompastuskiveni painonhallinnassa, eikä "luonnollista poistumaa" ole tapahtunut synnytyksen jälkeen. Esikoisen jälkeen laihdutin 15 kg, nyt kuopuksen jälkeen (ikää jo 3 vee... ) on vihdoin aika alkaa urakoimaan.

Minun keinoni painonhallintaan ovat laskukaavat, joilla mittailen tavoitteita ja energiankulutusta, ja ruokapäiväkirjan pitäminen kalorinlaskentoineen. Olen näpertelijä, joten nautiskelen tästä projektista - se on ikään kuin mukava harrastus, jossa tulokset ovat näkyviä ja määriteltävissä. Sen aloittaminen ei ole ollut helppoa, vaan on vaatinut todella tasapainoisen mielentilan raskaan talven ja kevään jälkeen.

Tämä palsta tuntuu lähinnä keitaalta, sillä olen ollut laihdutusprojekteineni aina todella yksin. Ihana huomata, että on muita samanhenkisiä, joilta saada vinkkejä ja toivottavasti tukeakin omiin tavoitteisiin pyrkiessä.

Hyvää kesää kaikille!

[nti_kesäheinä]

Hei!
Olen neiti kesäheinä, uusi foorumilainen, 22-vuotias tällä hetkellä Satakunnassa asuva, mutta syksymmällä Pirkanmaalle muuttamassa. Eksyin sivuille, laihduttamisen tarpeessa kun olen, ja vertaistuki on aina paikallaan.
BMI:ni on tällä hetkellä 26 (olen 172 cm pitkä ja painan 77 kiloa) ja tarkoitus olisi päästä tuone 62 kiloon, jolloin BMI:ni olisi 21. Tuossa painossa olin myös reilu vuosi sitten, kunnes erinäisistä syistä päästin itseni repsahtamaan ja lihomaan.
Lahdutusmenetelmäni perustuu höllästi karppaukseen; en käytä perunaa, vaaleaa leipää, riisiä, pastaa, sokeria välttelen. Kasvissyöjänä tulee syötyä paljon vihanneksia ja hedelmiä sekä maitotuotteita.
Pidän suurimpana asiana painonpudotuksessani täsmäsyömistä; aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Ennen tuli syötyä hyvinkin epäsäännöllisesti eikä niin terveellisestikään; valmisruokia, sipsiä, karkkia... Nyt nuo kaikki saavat olla historiaa. Lasken myös kaloreita; koetan pitää päiväittäisen kalorisaldoni siinä tuhannen kalorin tuntumassa.
Liikuntaan suhtaudun nihkeästi joten työllä ja tuskalla saatan jotain lenkkiä joskus heittää, ehkä myös joitain lihaskuntoharjoituksia vääntää.
Mitäpä tässä muuta, tässä pieni esittely itsestäni.

[Piijus]

Piiu oon.
25v. Porissa asusteleva naisihminen.
Pienen ikäni olen joutunut taistelemaan painoni kanssa mut nyt vihdoin alan tekemään asialle jotain.

Kaikki alkoi tästä:

Lähtö: 1.6.2008
Lähtöpaino: 123,3kg
BMI: 48
Tavoite: 1.6.2009 --> 97,3kg (toki saa mennä enemmän mutta realistisesti ajateltuna)
Paino nyt: 121.7kg (punnittu äsken - oikea punnitus maanantaisin)

Tahdon vuoden kuluttua mahtua nättiin vaaleaan mekkoon kun naimisiin menen. Tahdon olla aika paljonkin laihempi kun alamme avomieheni kanssa perhettä yrittämään - kun niitä raskauskiloja varmasti tulee (suvun naisilla se paha vika)
Ja ihan myös terveyden kannaltakin tämä otettu.

Huomannut oon tässä 2vko aikana, että paljon innokkaammin lähden liikenteeseen kuin aiemmin. Jaksan enemmän kuin aiemmin ja mieluummin sitä viettäisinkin päiväni ulkosalla. Harmi, että tuosta hieman kirjeenvaihto kärsii.

[kiiwi-]

Olen kiiwi, 20-vuotias opiskelijatyttö Tampereelta. Olen yrittänyt laihduttaa niin kauan kuin muistan, nuorempana tarpeettomasti, mutta myöhemmin ihan syystä. Mainittavia tuloksia ei ole koskaan syntynyt, pienimmilläni olen painanut ylppäreideni aikoihin pari vuotta sitten 62kg. Tällä hetkellä elopainoa löytyy n. 68kg ja pituutta 163cm. BMI menee siis yli 25 --> olen lievästi ylipainoinen.

Aloitin pitkästä aikaa laihduttamaan "kunnolla" toukokuun lopussa. Lasken kaloreita kalorilaskurin avulla. Muuten laihdutan normiterveellisen ruoan avulla herkuista kokonaan kieltäytymättä. Erityisesti koitan painottaa riittävään proteiinin saantiin.

Terhiä olen lukenut jo kauan ja nyt viimein päätin itsekin alkaa kirjoittelemaan tänne. Vaikuttaa mukavalta paikalta tämä

[Walkabout]

25v kundi pk-seudulta täällä. Etsin netistä tietoa laihduttamisesta ja törmäsin näille sivuille ja päätin rekisteröityä.

Tällä hetkellä olen 185/92 ja tavoitteena on n.80kg. Rasvaprosentti tällä hetkellä 22% ja BMI muistaakseni normaalin rajoissa, mutta sillä nyt ei ole väliä, tuijottelen lähinnä peiliä ja rasvaprosenttia. Rasvat olis tarkoitus saada tippumaan alle 15%, veikkaisin, että painoa olisi silloin jotain 80kg.

Urheilen paljon, siitä syystä tuskin menee koskaan paljoa alle 80kg ellen ihan lihasta rupea polttamaan pois, muutenkin itseasiassa tyytyväinen kroppaani, mutta pitäisi saada se pelastusrengas pois.

Hankaluus on siinä, että toisin kuin puolisollani, mulla keho on sellainen, ettei tarvi kuin haistaa pizzaa ja lihon 2kg. Oikeasti. Eilen söin kulhollisen muroja aamupäivällä, yhden ruisleivän iltapäivällä ja join vettä ja maitoa ja lihoin päivän aikana 1,2kg (aamupaino - iltapaino). Näin siis koska olen nyt flunssassa enkä voi treenata. Parempi puoliskoni taasen on päinvastainen tapaus: pitää olla jatkuvasti syömässä, ettei paino putoa ja heti jos unohtaa jonkun välipalan vaaka näyttää pari kiloa vähemmän.

Mutta se siitä, en keksi nyt muuta lisättävää, kovasti himottais lähteä salille tai juoksemaan, mutta lääkäri kielsi treenaamasta ennen viikonloppua. Pahus.

[Sokeri]

Ajattelipa Sokerikin tuoda lisävirtaa esittelyketjuun.

Olen 24-vuotias opiskelija ja kahden lapsen äiti, joka päätti hyödyntää emolomansa pienemmän itsensä tavoitteluun. Toista lasta odottaessani jouduin tutustumaan raskausdiabetekseen, joka nostaa aikuisiän diabeteksen riskiä, mikä sai miettimään laihduttamista paitsi ulkonäön myös terveyden kannalta.

Kiloni olen kerryttänyt hiljalleen sokeria nauttien. Addiktiostani aion irrottautua sadan päivän nami- ja herkkulakolla. Aikatavoitteeseeni kuuluu myös päivittäinen liikunta ja oikean ateriarytmin noudattaminen, joista jälkimmäisellä näytän selviäväni makeanhimosta. Sadan päivän jälkeen mietin taas, miten elämä jatkuu mutta alkuna määräaikaisratkaisu tuntui hyvältä useampien parin viikon jälkeen tapahtuneiden repsahdusten myötä.

Puolisoni alkaa olla jo kypsä jatkuviin kilonkaristusmonologeihini, joten uusi kanava kokemusten jakamiseen ja vaihtamiseen on tarpeen.

[humbe]

Hei!

Olen "humbe", pian 30v naisimmeinen Pirkanmaalta. Olen aina ollut "isoluinen" ja laihdutushistoriani on jotakuinkin tällainen: vuonna 2000 painoin mielestäni aivan kamalasti, peräti 82kg ja liityin painonvartijoihin, pudotin painoni 64 kiloon, mutta ei se pysynyt. aloin odottaa noin vuoden päästä esikoistani (2002), raskauden alkaessa painoa oli noin 70kg ja ennen synnytystä 96kg. ja minä kuulun niihin, joilta laitokselle ei jäänyt kuin hätinä lapsen paino ja imetys ei vienyt grammaakaan...

sain taisteltua muutaman kilon pois, aloin odottaa kesällä 2004 toista lastamme aloituspainolla 91kg ja laitoksella puntari näytti 106kg. ja taas ne jäi...viime kesänä painoin noin 97kg ja tänä kesänä olin vihdoin valmis ajatukseen, että nyt liika paino lähtee pois!

aloitin kesäkuun alussa xtrvaganza-ryhmässä aloituspainolla 101,6kg!!!! kuukausi on mennyt ja 6,2kg lähtenyt! olen tosi onnellinen, vaikka en täydellä vauhdilla voinutkaan olla kuin viikon verran. vähän hiilareita ja herkut kurissa, sopii mulle eikä nälkäkään ole!

nyt on jo joutunut vyön etsimään kaapin perukoilta, ja oikeasti multa löytyy vaatteita joka kokoluokassa, nyt vielä kokoa 44, sitten on tonne 36 asti. mutta realistisesti tavoittelen painon pudotusta 75 kiloiseksi. eli noin 20kg vielä matkaa jäljellä1 unelmoin tietty siitä, etä noi loput kilot lähtis yhtä vauhdikkaasti kuin tää alkukin on mennyt, mutta tiiän, että tahti varmasti tästä hidastuu.

[Sputnik]

Hei!
Olen uusi aktiivinen terhiläinen, vaikkakin jo pitkään taustaillut.

Olen 33-vuotias nainen. Pitkästä laihdutushistoriastani huolimatta painokäyräni on ollut noususuuntainen jo pitkään. Haluan painoni lopultakin kuriin ja uudet terveelliset elämäntavat pysyvästi hallintaan.
Tässä urakassa käytän apunani kalorilaskuria. Yritän käydä entistä ahkerammin jumpilla. Lisäksi minulla on ihana tuleva aviomies kannustamassa.

Tiedän mitä terveellinen ruokavalio sisältää ja miten pitäisi syödä. Se ei ole ongelma. Sen sijaan opettelemista on vielä ahmimisen hillitsemisessä. Siis siinä miten pääsen tunneperäisestä syöpöttelystä eroon.

[Alice]

Olen Alice Helsingistä. 26-vuotias ja naimisissa.
Painoin vielä 2006 49kg (ja pituuteni siis on vain 155cm, HUOM!), mutta sairastuin kilpirauhasen vajaatomintaan ja painoni ennen tyroksiinin aloittamista oli 58kg. En siis ole ylipainoinen, mutta en viihdy tässä kehossa/painossa, koska se ei ole minulle normaali.
Nyt alkaa olla lääkitys kunnossa, koska painokin lähtee laskemaan!
Jos 48kg tulisi jossain vaiheessa puntariin, niin siihen olen tyytyväinen.
Eli herkut pois. Kasvissyöjä olen ollut koko ikäni, joten kevyellä ruokavaliollla mennään muutenkin. Leipää rakastan. En usko sen lihottavan itsessään, mutta kyllähän ne päällyset - rasva ja juusto!

[schifil]

olen tänään aloittanut nutrilett metsämarja kuurin , haluaisin liikakilot reisistä ja mahasta, ja ehkä vähäsen käsivarsista. Noin 5 kg niin olisin varmaan onnellinen.
olen 21 vuotias ja pelkään että vuosien mittaan liikakilot alkaa kasantua , ja ilman että edes huomaa niin on jo ylipainon ruudussa.
kurkku on todella kuiva, ja on hemmetin NÄLKÄ.. muuten nutriletti vaikuttaa olevan hyvä laihdutus menetelmä.
175/ 68

[avenue]

Hei!
Olen upouusi:-) Vaikkakin 24 vuotta on ikää kertynyt;-)

Alimmillani - v.2003 - painoin 49kg (liian vähän 165cm pitkälle, I know), enimmillään 64kg (tästä on nyt 2 v), nyt vaaka näyttää välimuotoa 56, mikä on enemmän kuin jees - en siis ole täällä varsinaisesti laihduttamassa. Tavoitteeni ovat seuraavat:

1) pari kiloa pois - yleistä kiinteytymistä
2) tahdon jäädä koukkuun liikkumiseen ja terveisiin elämäntapoihin

Täällä on runsaasti keskusteluja kohtaa 2 koskien, ja tällaista henkistä tukea tarvitsen elämäntaparemontissani:-)

[Lemonitsa]

Ääh, olen ollut täältä pois muutaman kuukauden eikä tää laihis oo kauheesti edennyt

No joo, palaan ruotuun Olen laihduttanut vuoden alusta noin 20 kg, joista ehkä 4 kg tullut takaisin. Tällä hetkellä painoa lienee noin 85 kg, tavoitteeseen ois 20 kg matkaa. Pisteitä lasken taas. Pitää varmaan laittaa päikky pystyyn jos pysyis paremmin ruodussa

[Lelu]

Hei kaikille! Täällä leikkii laihduttamista Lelu, 163-senttinen 32-vuotias sinkkunainen Uudeltamaalta.

Painohistoriani on masentava. Jojoilin ikävuosina 18-25 painojen 50-60 välillä niin että olen laihduttanut jo oman painoni kertaalleen. Tiedän siis teoriassa laihdutuksesta kaiken ja kaikkea on kokeiltu.

25-vuotiaana sairastuin BED:iin ja masennukseen ja paino ampaisi reilussa vuodessa 90 kiloon. Söin kaiken mikä ei juossut pakoon, esimerkiksi voit rasiasta ja riisit raakana purkista. Laitoin pelkkään karkkiin pahimmillaan 50 euroa päivässä. Hain ruokaa monesta eri kaupasta ja piilotin roskat silloiselta mieheltä.

Parhaimmillaan onnistuin laihtumaan 70-kiloiseksi mutta sitten syöminen lähti taas käsistä. Tällä hetkellä painan noin 85 kiloa, pelkään että enemmänkin. Vaaka on lainassa kaverilla, pitäisi jotain sillekin asialle tehdä. Tavoitepainoni on hivenen alle 60 kiloa.

Olen totaalisen kyllästynyt olemaan läski. Haluan vaatteeni takaisin ja elämäni takaisin. Masennus on nyt pääosin voitettu, sen uskallan sanoa. Lääkitys on kohdallaan ja teen vain puolipäiväistä työtä, toisen puolen päivästä saan osatyökyvyttömyyseläkettä. Viime vuoden keväänä olin useamman kuukauden sairaalassa, ja silloin nämä keinot löytyivät, kun lopulta oli pakko.

Nyt on siis oikein sopiva hetki vihdoin ja viimein lopullisesti laihtua ihmisen kokoiseksi. Keinona on aluksi nutraus ja sen jälkeen kaloritietoinen syöminen. Karppausta olen yrittänyt (kuten kaikkea muutakin), mutta se ei ole minun juttuni. Pyrin siis vähärasvaiseen ja vähäkaloriseen ruokaan. Se ei ole minulle kovin vaikeaa, ongelma on herkkujen tolkuton ahmiminen, josta on päästävä eroon tai en laihdu ikinä. Luulen että osaan arvioida kalorit ilman laskemista, olin pitkään keventäjissä ja siellähän kalorit merkitään ylös.

Liikunta on iso kompastuskivi. Olen todella huonossa kunnossa, hengästyn pienimmästäkin ponnistuksesta, esim parin _askeleen_ reippaasta kävelemisestä. Ratsastan kerran viikossa, ja muina päivinä yritän käyttää aerobic-dvdeitäni. Ulos minun on vaikea mennä, sairastan edelleen kohtalaista paniikkihäiriötä enkä viihdy ulkona. Mutta sisällä jos saisin jumpattua, se olisi hieno juttu. Lisäksi minulla on aika paljon eläimiä joiden siivoamisesta hengästyn varmasti.

Tänään olen jo saanut syötyä kevyemmin ja huomisesta alkaa nutraus, viikon tai kaksi. Sen jälkeen nenä kohti kevyempää elämää.

[Kirsikka]

Moro kaikille!

Kuten moni muukin, olen käytännössä laihduttanut koko aikuisikäni. Ylioppilaaksi pääsin 55 kiloisena riukuna ja siitä on paino hiljalleen hiipunut ylöspäin, välillä enemmän ja välillä vähemmän, elämäntilanteiden mukaan. Joskus on jopa mennyt alaskin päin
Olen kokeillut kaikki mahdolliset menetelmät paikkareista atkinsiin, menestymättä. Mistä lie syystä läski on kuin liimattu minuun eikä suostu millään heltiämään! Olen myös harvinaisen herkkä lihoamaan, riittää kun kaveri syö vieressä herkkuja, se on minun vyötäröllä alle 10 sek.

Nyt 28-vuotiaana saavutin alkukesästä huippupainon 80 kg ja hätä iski. Painelin työterveyslääkärin pakeille ja kerroin rehellisesti, että nyt on keinot lopussa ja mieli maassa. Lääkäri suositteli kokeilemaan Reductil-lääkitystä.
Aloitin Reductilin heinäkuun 2. päivä ja tänään painoa on pudonnut jo 5.7 kg! Ikinä, koskaan, milloinkaan en olisi uskonut, että lääkkeestä on näin ISO apu.
En ole kärsinyt minkäänlaisista sivuoireita enkä muistakaan "laihdutusoireista", joita aiemmin oli (jatkuva nälkä, palelu, paha mieli). Lääke pitää loistavasti nälkää eikä oikein mitään tee mieli. Olen silti syönyt suht normaalisti ja muutamana päivänä jäätelönkin.

Mieli on nyt loistava ja tästä on mukava jatkaa eteenpäin. Huisin hauskaa kesää kaikille!

[missmokkula]

No niin nöyränä palaa tämä ja häpeästä punaisena vaihtui nickikin. Reilu kaksikymmentä kiloa tiputin puolentoista vuoden aikana, selätin siinä sivussa kymmenen vuotta riehuneen masennuksen ja valmistuin koulustakin. Ihan tavoitepainooni en päässyt, kun homma lipsahti käsistä eli tuli kesä ja olin typerä. Siis söin ja söin ja söin ja söin. Keskimäärin neljä-viisi kiloa humahti kolmessa-neljässä kuukaudessa niin, että nyt kyllä tuntuu. Ei ole kyse vain parista kesäkilosta. Huhhuh ja hellät tunteet Onneksi nyt kuitenkin tajusin asian vakavuuden kohtalaisen ajoissa ja vanha tuttu homma jatkuu eli ruokavalio remppaan ja liikuntaa lisää kehiin. Kesäloma on loppu nyt!

[ragdoll]

Hei vaan kaikille!

Ragdoll ilmoittautuu leikkiin mukaan! Olen Pohjois-Suomesta, 37-vuotias lapseton avoliittolainen. En ole koskaan tätä ennen laihduttanut, mutta viime syksynä havahduin eka kerran painoni suhteen. Olen 160 cm lyhyt ja aina ajatellut, että yli 60 kilon en päästä painoani nousemaan. No, niinpä vain päästin.. Olen aina ollut aivan tajuton sokerihiiri, karkit ja suklaa ovat heikkouteni. Muukin makea toki menee, mutta karkkihylly _huutaa_ minua puoleensa. Avuksi tähän noin 10 kilon pudotukseen otan kalorilaskurin, liikunnan ja Terhi.Netin

[mivale]

Hei vaan! uutena Terhiläisenä päätin esittäytyä....Terhi.netin löysin googlen avulla kun etsin tietoa laihduttamisesta ja toivon, että täältä löydän apua / tukea kanssa-sisarilta/veljiltä!

eli olen 35 vuotias tai oikeasti ikuinen 25 vuotias, pohjois-savosta oleva 3 pojan äiti...lapset ovat 3 ja 16 vuoden välillä, eli hyvin suurella haarukalla saatuja. Elämme mieheni kanssa avoliitossa, naimisiin ei olla vielä keretty
Lasten syntymien myötä painoa on vaan tullut ja tullut lisää, lapsia syyttämtää, itse suustani kaiken sisään olen laittanut ja jättänyt liikunna aivan minimiin

Nyt on uusi into päällä ja henkisesti olen valmis pudottamaan painoani...tavoitteena - 20 kg, 15 kg olisi jo hyvä!
Ilmottauduin xtravaganza26- ohjelmaan,kokoontumiset alkavat syyskuun alussa.
Olen käynyt reilun viikon salilla ja lenkillä, eli intoa riittää...veden juontia olen opetellut,sekin on ollut aika minimissä, mutta nyt saan juotua n. 4 litraa päivässä.

Tsempataan toisiamme saavuttamaan tavoitteemme, tukea ja kannustamista ainakin minä tarvitsen

Mukavaa syksyn odottelua, toivottaa mivale

p.s. kirjoitusvirheistä ei kannata välittää

[karpalo]

Olen 22-vuotias tyttö Tampereelta. Kauhistuksekseni maanantai-aamuna vaaka heilahti 75 ja puoleen kiloon (pituus 168,5cm eli BMI 26,6). Eikä tuossa vielä kaikki, mittasin vyötäröni ja kovasti omenaltalta tämä täti muistuttaa.

Psyykkinen oireiluni alkaa olla hanskassa, mutta masennus sai minut verhoamaan itseni suojakuoreen. Linnunluinen atleetti muuttui pömppämahaiseksi sohvaperunaksi jossain välissä. Ja nyt päätin, että johan riittää. Minähän en itke enää painoni takia kertaakaan.

Miten? No, ensin päätin tehdä itselleni täydellisen sokerivieroituksen ja hyvin on alkanut. Kaikki tuotteet kevyempiin, kaloreita laskemaan ja polttamaan joogaten ja kävellen. Lisäksi vesiuoksu on tullut nyt uutena lajina.

Tämä ei ole mikään alkuinnostus vaan pakollinen elämäntapa remontti, sillä jos aion saada psyykkisen puoleni kuntoon, täytyy lihomisen, liikkumattomuuden ja ryyppäämisen loppua. Itsetunto on myös jossain välissä kadonnut jonnekin, joten sitä tässä kaikista eniten etsin. Sekä haluan uudelleen kosketuksen kehooni, johon olin aktiivi-liikkumisen aikaan hyvinkin yhteydessä.

Hyvänolon metsästys alkakoon!

[Tarja]

No joo,esittäydynpäs minäkin täällä.
Eli olen 6 lapsen äiti etelä-pohjanmaalta.Tämän vuoden joulukuussa tulee 40v. täyteen,huh
Lapsia on tosiaankin siunaantunut 6 kpl.Ylikiloja minulle on oikeastaan alkanu kertymään vasta ensimmäisen raskauden jälkeen eli n.14 vuotta sitten kun tein 3 ensimmäistä lasta,sen jälkeen paino on joka raskauden alussa ollu korkeammalla.Ja kuopuksen syntymän jälkeen se vain on noussut eli noin 6 vuotta on ollut minun painossa noususuhdanne.16 vuotta sitten olin ihan ns. normi painoinen 64 kg:nen ensimmäisen lapsen äiti,ja nyt olen n.107 kg:nen vaikeasti ylipainoinen ja 164 cm pituinen 6 lapsen äiti
Siinäpä hieman taustoja minusta!

[Lumikki]

Hei! Olen ihan uusi täällä rekisteröidyin just äsken.
Olen 38v, vaikka henkinenikä taitaa olla roimasti vähemmän .
Asun täällä susirajan takana Rovaniemellä. Mulla on 4,6 ja 17 vuotiaat lapset ja kolme vuotta mua nuorempi avomies. Ammatilta olen kirjanpitäjä, mutta nyt olen ollut reilun vuoden kotona sairastelun takia. Ens kuun alussa lähden suorittamaan liiketalouden tradenomi opinnot loppuun 33ov olis vielä jäljellä.

Painan 81kg pituus 155cm eli tosi paksu!
Tänään käin ostaan Nutrilett Quick start 5 päivän pakkauksen jonka aloitan huomenna. Aiemmin en ole Nutrilettiä kokeillut, mutta varmaan kaikkia muita diettejä onkin tullut testattua.

Pyöreä olen ollut lähes aina, mutta nyt viimeisten raskauksien jälkeen ylipainosta on tullut riesa. Pahimmillani painoin 86,6 kg yhden allinclusive loman päätteksi. Nyt onneksi edes vähän vähemmän. Tuon quick startin jälkeen meinasin ottaa 5 päivän nestepaaston ja sitten siirtyä vähitellen painonvartijoiden pisteenlasku systeemiin tavoite olisi painaa jouluna max 70 kg ja ens kesänä max 60kg. Motivaatio tuntuu nyt olevan korkealla. Kuntosali, vesijuoksu ja kävely on tavoitteena ottaa tavaksi. Liikkua pitäis ainakin 4Xvko. Toivottvasti tää on se kerta kun minä onnistun.

Tsemppiä kaikille!

[nana87]

Tervehdys kaikille tasapuolisesti!
Liityin tänään tänne, joskus kesän aikana löysin tämän paikan mutta vasta nyt sai aikaiseksi rekisteröityä. Olen parikymppinen opiskelija Tampereelta,
muutin tänne viimevuonna enkä ole saanut aikaiseksi aloitettua mitään liikuntaharrastusta, minka takia varmaan kilot ovatkin sitten nousseet ja
kunto kuralla.
Pituutta on 163cm ja painoa on kertynyt noin 68 kiloa..sen jälkeen en enää ole uskaltanut/halunnut puntariin kun vaaka nuo numerot näytti jotain muutama viikko takaperin..varmaan voi olla jo 70 raja rikki :S
Painoin vielä pari vuotta sitten ihanat 56 kiloa ja rakastin vaatekaupoissa shoppaamista. Nyt välttelen puntaria, peiliä ja vaatekauppoja. Vaatekoko suurentunut 2-3 numeroa ja tuntuu että mikään ei enää näytä hyvältä, ja kaikenlisäksi on melkeinpä vastenmielistä olla sovituskopissa kun heti tulee kuuma ja hikipisarat tippuu selkärankaa ja ohimoita pitkin. Tavoitteeni ei suinkaan silti ole päästä tuohon parin vuoden takaiseen ihannepainooni, vaan olisin hyvin erittäin tyytyväinen jos saisin painoni lähemmäs 60kg. sekin tosin tuntuu hyvin kaukaiselta ja hiukan mahdottomalta haaveelta, mutta ainahan sitä tavoitteita pitää olla ja tavoitteiden eteen tuleekin tehdä aina paljon töitä!

Toimintasuunnitelma vielä uupuu. yläasteella minulla oli syömishäiriö ja tavoitteena olis nyt ainakin terveellisen ruokavalion kautta tiputtaa, myöskin sitä liikuntaa pitäis alottaa..eli nämä kuuluisat dr.philin lausumat sanat laihduttajille "syö enemmän terveellistä, lisää liikuntaa". Yksinkertaista, mutta helpommin sanottu uin tehty.

hui..tulipas pitkä..eli tämä saa nyt riittää

[taavi]

Tervehdys!!
Olen 28v taavi Oulusta! Perheeseen kuuluu minä,vaimo ja ranskispoika(joka ei tiedä olevansa koira)!
Laihduttamista olen vissiin kaksi kertaa elämässäni yrittäny ja silloinkin vähän niinkuin kaverin tueksi Tämä on nyt oikeastaan ensimmäinen kerta kun itse olen sitä mieltä että nyt saa riittää, ja ensimmäistä kertaa tää tuntuu helpolta!!
Yritän oppia syömään oikein, siinä onkin sitten tekemistä sovellan pv:n pisteitä ja omaa tervettä järkeä (mikä on kyllä välillä aika vaikea sovellettava)
Liikuntaa en harrasta, tai no koiran kans ulkoilua mutta en osaa laskee sitä liikunnaksi!!
Aikoinani olen treenannut aika kovastikin lihaksia,eli kävin salilla ja treinerin ohjelman mukaan pakersin!! Tavoite oli kasvattaa lihasmassaa ja kunnolla ja kyllähän se kasvoikin!!
Nyt sitten tavoite olisi päästä tuohon 90kg ja aloittaa treenit uudestaan, tuon painon jälkeen en halua laihtua vaan muuttaa läskin lihakseksi!!
Eli musta ei ikinä saa hoikkaa nättiä tyttöä.
Nyt oon myös muutaman päivän miettiny tuota nutria, vois ihan uteliaisuuttaan kokeilla?!?!?

[Delicious]

Olen reilu parikymppinen nainen Helsingistä ja yritän päästä eroon muutamista ylimääräisistä kiloistani muuttamalla elämäntapojani ruokailun suhteen sekä tuomalla liikunnan osaksi elämääni. Tuo valtava maha olisi kiva saada hemmettiin.
Nyt olen notkistanut kehoani joogaamalla, se on oikeasti auttanut. Keho kivasti kiinteytyy ja sitä tässä haen myös. Olen jossain määrin laiha läski, eli en vyöry eteenpäin, mutta kroppani on löysä.

[Lissu]

Päivää vaan kaikille...

Olen ihka uusi ihminen täällä, ja koko foorumi on mulle uus.

Eilen sattui sellainen ihme, että lääkäri suositteli Reductil-nimistä lääkettä ylipainoon joka on tullu lähinnä monien endometrioosihoitojen ja epäonnistuneiden lapsettomuushoitojen kylkiäisenä - 6 vuodessa 25 kiloa Ja eikun äkkiä nettiin etsimään lisätietoja

Olen viimeisen endoleikkauksen jälkeen (vuosi sitten) yrittänyt tuskaisesti pudottaa kiloja, joita on sadan molemmin puolin riippuen viikonpäivästä jona punnitsen , mutta se ei tahdo onnistua, kun ikääkin on jo 39. Siispä eilen gyne ehdotti, että ota kuule tästä tablettia. En vaan meinaa uskaltaa millään alkaa lääkkeillä laihduttamaan... Varsinkin kun ei laihdutuskokemuksia juuri aiemmasta elämästä ole, en ole varsinaisesti ennemmin ollu huikean ylipainoinen. Paitsi kerran olen laihduttanu ihan vaan "vasemmalla kädellä" yli 10 kiloa, mutta siitä on jo kymmenen vuottakin... Normaalipainoisena olen n. 70-kiloinen, silloin menee 40-kokoiset vaatteet ja tunnen oloni hyväksi.

Että tällanen tapaus täällä, asuinpaikka Etelä-Pohojammaa, perheessä mies, poika, sekalainen luku kissoja, pari viikonloppukersaa ja ammattina humanistiset johtotehtävät

[katjaru]

HEips kaikkille
Olen tässä uusi, luin pari päivä palstat. Kun aloitin tiukka kuuri kroppan kanssa
Olen naimisissä ja 2v tytön äiti Muutin Suomen noin 8 vuotta sitten (nyt asustelen LApissa). Silloin olin just sellainen niin kun nyt haluaisin olla, harrastin todella paljon liikunta ja muutenkin liikuin todella paljon. Ensimmäinen vuosi Suomessa kuului aika nopeasta ja paljon stressiä oli...ja silloin lihoin +30kg Heh...Oma äitini ei tunnusti minua Mutta jostain syystä silloin se ei häiritsi minua, vain hankin isommat vaatteet Vuonna 2003 meninkin naimisiin, ja paino putosi hyvin, 15 kg, mutta taas nousi kun tulin raskaaksi v.2005 Synnytyksen jälkeen kuitenkin kaikki lähti, ja vaikka imetin (odotin että paino alka putoaman myös silloin) paino nousi!!! Ja sen jälkeen oli noin 72-75kg (olen 172cm) Minulle se oli todellakin liika siksi että tunnu todella pahalla ei edes ulkonäön vuoksi, todella raskas olo. Nyt ennen kesä painoin 72kg, ja päätin laihtumista vähensin ruoka määrä ja heitin suklaat pois... lahti kivasti heti 5kg.
Nyt olimme lomalla ja sieltä tuliaisiksi saatu 3kg Heti tultua aloitin taas laihtuminen ja siksi olen tässä. Koko matka alkanut ruokakaupasta kun hoksasin nutriletit ja noin löysin tämä foorumi kun halusin lukea tunteen ja faktat asiasta
Eli olen jo viiko puoliksi nutriletilla Paino lähti 2 ja puoli kiloa, nyt paino 65,5kg. 4 päivä sitten aloitin treenata että lihaksetki tulee kuntoon JA isoin ongelma maha, mikä raskauksen jälkeen todellakin ei kovin hyvän kuntoinen
Kuitenkin haluaisin laihtua minimi tuolle 55kg Ehkä joku luule että liika, mutta mun ihanne paino on 49kg, en olen silloin kipeän näköinen laiha friiki

[mama]

Esittelinkin itseni jo tuonne toisaalle, mutta laitetaan tännekin pieni esittely.
Olen Outi ja huomenna menen ensimmäiseen ryhmätapaamiseen xtravaganza keskukseen. Innolla ja kauhulla odotan tulevaa

[Iippa]

Heissan.

Olen 23-vuotias nuori nainen, joka on lapsesta asti taistellut painonsa kanssa. Olin ylipainoinen 17-vuotiaaksi asti, silloin laihdutin 15 kiloa pois. Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, miltei kymmenen noista kiloista on salakavalasti hiipinyt takaisin...

Tavoitteena olisi siis tiputtaa 5-10 kiloa, ei jaksaisi aina tasapainoilla siinä BMI 25 paikkeilla, pari kiloa yli tai ali. (Tällä hetkellä siis yli, BMI 26. Minä en hyväksy tätä!)

Ja miten aion tavoitteeseeni päästä? Noh, aloitin eilen nutraamisen, ja jatkan sitä ainakin perjantaihin asti. Lauantaina sitten päätän senhetkisen olotilan mukaan, menenkö ostamaan lisää Nutrilettiä vielä muutamaksi päiväksi, vai siirrynkö vaan laskemaan kaloreita. Kaloreita laskemalla siis tarkoituksena pitää päivittäinen energiansaanti <1500kcal kunnes tavoitepainoon on päästy, ja tietysti vältellä kaiken maailman herkkuja ja roskaruokaa.

Saas nähdä, miten käy...