Terhi Net - Keskustele laihduttamisesta

Hei olen 35-vuotias Riikk@ Akaan Viialasta.Mulla on kaksi lasta ja oon
naimisissa.Olen laihduttanut aikaisemmin .Nyt tuli tupakan lopettamisen
yhteydessä 10 kiloo painoa.Aion laihtua vuodessa 10 kiloo .Kalorilaskuri
on tosi hyvä apukeino.Lisäksi mä teen lenkin joka päivä .Käyn Viialan puru
radalla kävelemässä-Päivässä tulee yhteensä 5 kilometrin lenkki tehtyä.
Arkipäivinä käyn myös Viialan kuntosalilla.Syön ihan tavallista ruokaa
Vältän syömästä vaaleaa leipää kun se nostaa insuliinin pilviin.

Olen 33 vee avoliitossa elävä nainen , kahden lapsen (tyttö 3 v ja poitsu 8 kk) äitee ja mulle on käynyt perinteiset... Ennen raskauksia paino 57 kg ja poitsua kun lähdin laitokselle lykkäämään oli painoa 92 kg. Juuh, ja sinne laitokselle jäi vajaa 5 kg...pituutta 170 cm

Tonne 70 kg paikkeille tippuikin ihan mukavasti, en laihduttanut (imetän) mutta maltoin mieleni kaupassa ja herkut jätin ostamatta. Paino kävi kesällä jo 63 kg ja ai että tuntui mukavalta! Nyt jotain muuttunut! Omar ja lontoonrae suklaalevyt hävisi suihin juuri äsken ja nyt inhottaa! APUA!! Nyt siis aamupaino 68 kg ja nyt se pakko saada lähtöö tuo 8 kg ainakin, eli tavoite 60 kg. Keinoina suklaatin vähennys, tai yritys irrottautua suklaakoukusta kokonaan, liikunta ja protskupitoinen ruokavalio. Imetys vähän velvoittaa kuitenkin syömään ns. oikeeta ruokaa, vielä en aio nutrailla tai karppailla.

Että silleen!

Helou. Olen jo joskus esitellyt itseni täällä, mutta teenpä sen vielä kerran Elikkä olen kohta 17 vuotta täyttävä nuori nainen täältä pohjanmaalta. Pari vuotta sitten minulla oli lievä masennus johtuen koulukiusauksesta, ja söin suruuni. Siinä samalla sainkin itselleni liikaa turhia kiloja. Nyt olen yrittänyt kaikin voimin saada painoa laskemaan, ja vasta tämän vuoden puolella olen saanut painostani pois 10 kg, mutta pudotettavaa olisi vielä reilut 20 kg. Tämä on todella turhauttavaa, ja tuntuu että kaikki asiat pyörisivät kilojen ympärillä. Olen aloittanut vasta vesijumpan ylipainoisten ryhmässä, ja se on lisännyt laihdutusmotivaatiotani. Uskon että kyllä tästä vielä hoikistun, ja pääsen kilojeni kanssa normaalilukemiin. Vaikka se onkin todella vaikeaa niin silti aijon pitää pääni kylmänä, ja jatkaa eteenpäin positiivisella mielellä.

Paljon tsemppiä kaikille muille jotka taistelevat kilojaan vastaan!

Hei vaan!

Olen 17-vuotias lukiolaistyttö Oulusta. Nykymittani ovat 178cm ja 86 kg. En ole koskaan ollut erityisen lihava, mutten toisaalta mikään tikkulaihakaan. Olen aina harrastanut paljon liikuntaa, mutta myös ruokahaluni on ollut suuri. Nopea painonnousu lukion ensimmäisenä vuonna sai minut sitten laihduttamaan viime keväänä 15 kg, mutta valitettavasti repsahdin kesällä pahemman kerran (älkää naurako) ja lihoin JOKAIKISEN kilon takaisin, minkä olin laihduttanut.

Tuo uusi nopea painonnousu ei tietenkään tehnyt hyvää itsetunnolleni, joka ei muutenkaan ole mikään häppöinen koskaan ollutkaan. Pari viikkoa meni suorastaan masentuneissa tunnelmissa, kun kuvittelin kaikkien nauravan minulle selkäni takana takaisin kertyneiden kilojeni johdosta.

Vajaa kaksi viikkoa sitten päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja todistaa että pystyn pudottamaan painoani uudelleen! Painoa onkin tippunut alun reilusta 93 kilosta jo tuo 7 kiloa, eli varmaan ne nesteet nyt sitten lähteny mitä tuon lihomisen aikana kertyi. Nyt alkaa sitten oikea taistelu.

Tsemppiä kaikille teille! Muistakaa, että se on loppujenlopuksi vain rasvakudosta, ei koko elämä

Hei kaikki.

Olen 27-vuotias nainen ja vastikään muuttanut työn perässä uudelle paikkakunnalle (pk-seudulle). Elokuussa etsiessäni vaatteita kaverin häihin päälle puettavaksi, meinasi itku tulla, kun ei mikään vanhoista juhlavaatteistani mahtunut päälle. Oli pakko katsoa itseään peiliin (ja vaakaan) ja todeta, että nyt tälle lihomiselle tulee loppu.

Olen ollut aina vähän pyöreä, mutten loppujen lopuksi hirmu lihava. Viime aikoina sitä painoa on vaan jotenkin kertynyt. Olen 163 cm pitkä ja painoin syyskuun alussa 72 kg. (Nyt tuosta on tiputettu n. 1½ kg veks.) Kesältä -06 on painonseurantataulukoita tietokoneella tallessa. Silloin olen ollut hoikimmillani n. 64 kg:ssa. Uhh, miksipä en silloin pysynyt tarkempana, kun olin kerran jo normaalipainon puolella? Jotenkin olen ilmeisesti repsahtanut ja sen jälkeen lakannut seuraamasta painoani.

Nyt on tavoitteena päästä BMI:n mukaan normaalipainon piiriin eli n. 66 kg:n vähintään. Mieluiten alle sen: aikuisiällä (noin 5 ½ vuotta sitten) olen painanut noin 62 kg hoikimmillani; se voisi olla hyvä lopullinen tavoite. Normaalipainon rajaa tavoittelen vuoden loppuun mennessä ja 62:n yritän saavuttaa ensi kevättalven aikana. Tahti on n. 1 kg 3 viikossa. Tavoitteeseen pyrin liikuntaa lisäämällä (uimassa olenkin nyt syksyllä käynyt ahkerasti), vähentämällä herkkujen määrää ja aterioiden kokoa. Ja ehkä täältä löytyy hyviä vinkkejä sitten, jos paino jää jumittamaan.

Laihdutusmotiiveina ovat paremman kunnon ja terveyden saavuttaminen sekä ensi kesänä tanssittavat omat häät.

Hei, olen 23-vuotias kovasti ylipainoinen ihminen Turusta. Lihavimmillani painoin pari vuotta sitten 90 kiloa. Nyt mennään jo 84:ssä kilossa. Jossain vaiheessa vuosi sitten olin vähän laihempi, mutta puntaria ei silloin ollut.. Jouluun mennessä tavoite olisi 80-81 kiloa. Ensi vuonna paino saisi alkaa 70:llä..

Laihdutan syömällä paljon hedelmiä ja kasviksia. Niitä en rajoita mitenkään ja niitä pidän aina saatavilla. Kaupassa vältän tiettyjä paikkoja kuten pullatiskiä ja karkkihyllyä. Suklaalakko alkoi 3 kuukautta sitten ja se on auttanut paljon. Vielä lämmin ateria tuottaa pään vaivaa. Se ei oikein uppoa missään muodossa. Aamuisin puuroa tai hedelmäsalaattia. Leipää olen vähentänyt hieman.

Liikuntaa on tullut reippaasti lisää. Se alkoi siitä, että piti hieman kohottaa kuntoa, mutta nyt olen jo ihan koukussa ja joka päivä on päästävä lenkille tai tehtävä jumppaa. Tänään käyn taas kirjastosta lainaamassa jonkun jumppadvd:n. Enää ei voi käyttää huonoa säätä tekosyynä, ettei voi liikkua.

Suurin apu on ollut siskoni. Yhdessä laihdutetaan ja yhdessä käydään lenkillä. <3

Hei kaikille. Olen ns. ikuinen laihduttaja eli ylipainoa on ollut vaihtelevissa määrin lähes koko aikuisiän. Välillä on eri menetelmillä (ja kaikkea on kokeiltu uskokaa pois) lähtenyt joitakin kiloja, mutta aina ne on tullut korkoineen takaisin. Nyt kun vaakaa näyttää kolmenumeroisia lukuja ja ikä on lähempänä neljää- kun kolmeakymmentä totesin, että lienee aika yrittää pysyvämpää tulosta. Koska nuo erinäiset menetelmät eivät ole yksistään auttaneet minua saavuttamaan pysyvämpää painonpudostusta ajattelin luettuani Reductilista sen olevan mulle sopiva apu. Niinpä marssin viime perjantaina lääkäriin ja pyysin Reduja. Kyseessä oli tosi kiva lekuri joka onnitteli hyvästä päätöksestä ja kirjoitti 10 mg Reduja neljäksi viikoksi ja sitten on vuorossa kontrollikäynti. Lauantaina otin aamulla ekan tabun ja siitä se alkoi. Uskon vakaasti, että Redut yhdistettynä terveelliseen ruokavalioon ja liikuntaan on nyt se minun tapani saavuttaa hoikempi olemus.

Hei kaikille! Olen 33-vuotias kahden pojan äiti ja yhden miehen vaimo Uudeltamaalta. Tavoitteenani on karistaa kolmen viime vuoden aikana kertyneet ylimääräiset kilot terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla. Ruokavalion osalta olen jättänyt herkut vähälle ja katsonut hiukan päivittäisiä kalorimääriä. Lajini on juoksu, 40-minuuttisia lenkkejä mahtuu viikkoon kolme. Lisäksi vältän auton käyttöä ilmastosyistä, eli kävelen mahdollisimman paljon. Asenteeni laihdutukseen on iloisen rento; teen sitä, mikä tuntuu hyvältä ja oikealta. Tavoitepainoon pääsemiselle en ole asettanut aikarajaa, mutta välitavoite 62 kiloa toivon saavuttavani 18.12. mennessä.

Eli wilmawera 4 lapsen,33-vee kotiäiti/yrittäjä.
Laihdutushistoriaa:
17-vuotiaana painoin 58kiloa,esikoista aloin odottamaan paino oli noussut jo 61 kiloon,ei paha...vielä.Toisata odotin painoin 63kg ja nyt nää viimeiset iltatähdet numerot yksi ja kaksi toivat mulle mukavasti kiloja,niinkin että mittari näytti tammikuussa -07 jo huikeaa 76,1.Kääks.Omalle peilikuvalleni suivaantuneena liityin keventäjiin,jossa paino putosi nopeaa vauhtia reilu 11 kiloa.
Nyt noin puolitoista vuotta,paino on heilahdellut kilon-kaksi,sinne ja tänne...
Mutta motivaatio on korkealla ja nyt meinaan rutistaa ne viimeiset kilot,jotka mua itseäni häiritsee ja haluan siis normi painoindeksiin.
Nyt Pudotusta on avittamassa kiloklubi ja kaikki muukin tsemppi on enemmän kuin tervetullutta.
Tavoite päivämäärää en edes aseta, vaan nää viimeiset saapi tipahdella ihan hissukseen,jotta on sitten taas pysyvää pudotusta kaikki.
Joulu tulee olemaan kamala koetinkivi...en aio silti murehtia sitä etukäteen vaan etiäpäin mennään notkahdustenkin jälkeen.

Olen Paksunapa Länsi-Suomesta, 38-vuotias (toivottavasti entinen) jojoilija. Painoni on noussut ja laskenut vuosien aikana siihen malliin, etten uskalla edes ajatella, mitä kaikkea vahinkoa se on mahdollisesti aiheuttanut sisäkaluihini. Olen suurimmillani painanut noin 50 kg enemmän kuin tänään ja siihen väliin on mahtunut PALJON nousuja ja laskuja

Laihdutussysteemini on lautasmalli, en ole keksinyt sille parempaakaan nimeä Kalorimääräni päivässä olen pyrkinyt pitämään 1800 kalorin tienoilla. Pyrin syömään 5-6 ateriaa päivittäin ja sillä keinolla olen kyllä saanut kiloja pois noin 15. Kävelyäkin pitäisi enemmän harrastaa, olikohan se viisaamman suusta kuultuna noin 30 minuuttia päivittäin, mutta siitä olen kyllä luistanut ja lipsunut

Suvussani on elintapasairauksia molemmilta puolilta: verenpainetta, diabetesta, metabolista oireyhtymää ja taisi olla joku maksasyöpäkin... Haluni terveeseen elämään on kova ja välillä ajaudunkin fanaattiseen mielentilaan terveellisen ruokavalion noudattamisessa. Käsi sydämellä voin sanoa, että kyllä se rajoittaa elämää jonkin verran. Esimerkiksi kun jonkun kaverin kanssa menen kahvilaan ja hän ostaa ihanan pullan tai upean suolaisen piirakan, itselleni jää vaihtoehdoksi lasi vettä ja pala ruisleipää. Näin kärjistetysti. Kahvilatkin voisivat mielestäni satsata ainakin hieman enemmän myös terveellisempiin vaihtoehtoihin. Eniten harmittaa se, että lempikahvilassani kaikki leivät ovat vaaleaa vehnäjauhohuttua tai sitten se pala ruiskänttyä, jonka vonkaamalla saa, kun kassalikka ei jaksa väitellä. Taitaa olla entinen suosikkikahvila hyvin äkkiä

Perhesuhteista: olen naimisissa ja minulla on kaksi lasta. Olemme mieheni kanssa molemmat työssä käyviä ja omaa aikaa ei juurikaan ole. Joskus satunnaisesti ehdin istuksimaan tietsikan vieressä. Taitaa olla melko tavallista

Olen Dolce tai no oikeesti nimeni on jokin muu, mutta Dolce tulee siitä että minulla on tavoite vaate jonka äitini on joskus mulle antanut ja se on ihka aito Dolce & Gabbana mekko joka ei ikinä ole minulle mahtunut.

Olen 23 vuotias vielä kesään asti ja opiskelen amk:ssa, minulla on kaksi kaunista ja täydellistä tytärtä (-05 & -07) ja vajaa 2 vuotta sitten erosin heidän isästään, eli olen yh. Olen ollut pyöreä jo 13 vuotta ja sain vuosi sitten diagnoosin BED syvän masennuksen keskellä joka meinasi lannistaa minut ihan tyystin, mutta koska olen taistelija luonne ja jääräpää niin kypsyttelin tilannetta päässäni kauan ja kun sain joululahjaksi Wii pelikonsoolin ja Wii Fit pelin samassa syssyssä isoäitini kuoli jättäen minulle hyvästiksi sanat "Elää niin ettet kadu mitään kun olet 87 vuotias" ja siitä se ajatus sitten lähti. Jätin hiilarit pois, en syö sokeria, perunaa, viljatuotteita, pastaa, riisiä, alkoholista en ole ikinä pitänyt joten sitä en ole ikinä kuluttanut.Vedän kilon kasviksia päivässä ja juustoa ja lihaa kiitettävästi. Aloitin varovasti Wii:llä liikunta harrastukseni joka on nyt jo jatkunut siihen että menen punttiksellekin hikoilemaan, sauvatkin kaivoin pölyttämästä kaapista ja lähdin menemään. Jouluaattona paino oli 103,5 kg tänään se on 93,3 kg eli 10 kg olen 8 viikossa jättänyt taakseni, ja aion jatkaa samalla meiningillä.
Sokerinhimo on tipotiessä ja sen sijalle on ilmestynyt kova liikuntahimo joka vetää mua mukanaan, saavutukseksi lasken 2 kilsan lenkkeilyn kymmenessä minuutissa ja nautin elämästäni ja odotan jo innolla kesää jolloin toivottavasti kehtaan jo laittaa bikinin päälle biitsille.

Eron jälkeen opin paljon itsestäni ja sisäisistä voimavaroistani ottaen huomioon että olen joutunut tappelemaan monista asioista sen jälkeen, kun pääkoppa on jo kondiksessa niin enää puuttuu kropan kondis ja sitt olen valmiina maailmanvalloitukseen (heko heko) mutta siltä se vähän tuntuu. Isäni joka on ex-maratoonari sanoi ettei mua siedä kukaan kun tuntuu että mitä enemmän paino putoa sitä enemmän sitä keltaista nestettä ilmestyy mun aivoihin tosin en usko siihen, olen vaan mielettömän tyytyväinen suoritukseeni ja aion jatkaa siitä...

Heips,

Olen kolmekymppinen kilojen kanssa taistelija Länsi-Suomesta. Aloitimme mieheni kanssa puolisen toista viikkoa sitten osanutrauksen ja molemmilta on lähtenyt 4 kg. Tarkoitus olisi siirtyä karppaukseen, kun kolmisen viikkoa on takana tätä projektia.

Viitisen vuotta sitten laihdutin reilut 15 kg karppaamalla, mutta kilpirauhasen vajaatoiminta nosti taas päätään, arvot eivät pysyneet kuosissa ja lopputuloksena olivat 10 kg painoa takaisin. Ja nyt sitä ollaan lähes lähtötilanteessa, eikä karppauksestakaan ollut enää apua tähän tilanteeseen, vaikka sitä yritin ennen joulua sitkeästi muutaman kuukauden. Lopputuloksena oli vaan muutama kilo lisää:-( Yritin sotkea jouluna elimistöä oikein kunnolla (eli söin ihan mitä vaan), kun ajattelin, että jos pitkäaikainen vähähiilihydraattinen ruokavalio alkaa toimia pidemmällä juoksulla itseään vastaan, mutta siitäkään ei ollut apua ja siitä kokeilusta tuli 2 kg lisää:-(

Mutta nyt on taas toivoa päästä parempaa kuosiin ja tavoitteena on saada vielä 5 kg ainakin pois ja sitten vielä muutama kilo karppauksen ohella. Suurin tavoite kuitenkin on saada pysymään paino saavutetulla tasolla, se on se vaikein tehtävä.

Tsemppiä kaikille oman painonpudotus-projektinsa kanssa!

Olen 23-vuotias opiskelijatyttö, joka yhtäkkiä käsitti että on lihonut viimeisen viiden vuoden aikana yli 20 kiloa. Aikamoinen järkytys oli myös se, että BMI oli jo merkittävän lihavuuden puolella. Sitä ei jotenkin tajunnutkaan kuinka iso sitä loppujen lopuksi on.

Olen aina ollut nuorena laiha, lapsena liiankin laiha. Kaverin luona yökylässä oli aina sipsiä ja karkkia ja limua, joten rupesin kinuamaan niitä meille kotiinkin. Ja siitähän se mussutustapa sitten lähti, vaikkei paino yli 60 kg noussutkaan. 18-vuotiaana painoin varmaan 58 kg jonka sen jälkeen aloin seurustella (ja lihoa). Enää ei ollutkaan äiti kotona tullessa valmis ruoka pöydässä, vaan se piti itse tehdä, ja aika useasti se oli sitten roskaruokaa tai jotain einestä.

Nyt mennään Cambridgekuurilla eteenpäin, päivä 5 menossa. Kun painoa on saatu vähän alas, vakaa aikomus on alkaa elämään terveellisemmin. Geenien perusteella kun on todennäköistä että tässä vanhetessa alkaa sepelvaltimotautia pukkaamaan.

Kauhea nälkä vaan ois koko ajan! Siksi etsin tämänkin sivuston että saisin itteni psyykattya jaksamaan!

Kohta 28-vuotias kahden pienen tytön kotiäiti, joka on ikänsä ollut "pyöreä", "päärynävartaloinen" , "pullukka", ja ylipainoinen.
Lihavuuteni syy on varmaan siinä, että RAKASTAN RUOKAA, ja varsinkin leipää. Olen joskus sanonutkin että voisin vaihtaa kaikki päivittäiset ateriani leipään tykkään myös suklaasta ja makeasta.
Ammatiltani olen kondiittori-koulunkäyntiavustaja-maatilanemäntä-kotiäiti.

Toista tytärtäni odottaessa sain viimein oivalluksen, että kun vauva syntyy, on minun tehtävä jotain itselleni. Olen kuitenkin nuori ihminen.. sitä niin helposti vain jää hoitamaan lapsia, jättää itsestään huolehtimisen täysin.
Me muutenkin sovimme mieheni kanssa, ettei välttämättä tehdä enempää lapsia, ja se asia myös helpotti minua päättämään alkaa laihkarille

Kun tyttöni syntyi viime vuoden heinäkuussa, laihduin imettämällä ne kilot jotka raskauden aikana oli tullut. Sitten kun aika oli sopiva, ja neukkatätikin antoi luvan aloin pikkuhiljaa laihduttelemaan. Aloin aluksi painonvartijoiden pisteillä. Mutta ne alkavat /alkoivat pian tökkimään. Siskoni mies laihdutti samaan aikaan nutreilla ja onnistuikin todella hyvin, joten minäkin uskaltauduin kokeilemaan. Nyt on 4:s nutrauspäivä ja suunta on alaspäin. Tällä hetkellä painan sen 67.5 kg 4 päivää sitten painoin 70kg .
Tavoitteeni on saada paino ensiksi 60kg ja siitä sitten mahdollisesti vielä pari kiloa alaspäin 58kg.

Hei kaikille!

Rekisteröidyin juuri ja päätin saman tien tulla esittäytymään.

Olen -84 syntynyt naisenalku. Pituutta on 169 cm ja tämän hetkinen paino on 88 kg. BMI näin ollen 30,8 eli hivenen yli merkittävän lihavuuden rajan.
Laihduttamisen kannalta petollisinta on se, etten tunne itseäni noin isoksi.

En ole pienenäkään ollut missään määrin siro. Todennäköisesti joukkuelajien (jalkapallo ja lentopallo) harrastaminen pitivät kropan jokseenkin kunnossa.
Lukioaikoina loppui sitten aktiivinen harrastaminen ja sen jälkeen matka onkin ollut alaspäin. Kilot kertyivät vähitellen, seitsemän vuoden aikana tuli
plussia 15 kg. Ja viimeiset 4 kg ovat ilmaantuneet kuin tyhjästä viimeisen puolen vuoden aikana.

Olen koettanut päästä kiloista eroon muutamaan otteeseen ja pidän tälläkin hetkellä blogia aiheen tiimoilta. Nyt olen ollut kaksi viikkoa saikulla sinnikkään
flunssan ja silmätulehduksen vuoksi. Tänä aikana olen taas saanut kasvatettua halua ja tahdonvoimaa, joten päätin ottaa ja liittyä seuraanne. Jos tsemppi ja
"tilivelvollisuus" auttaisivat heikkoa mieltäni ponnistelemaan eteenpäin huonoinakin hetkinä.

Erityisempiä menetelmiä ei juurikaan ole. Yritän syödä terveellisesti, jättää herkut vähiin ja liikkua paljon.

Nyt lähden hankkimaan itselleni sellaisen tiggerin taulukon ja sopivan oloisen ryhmän johon liittyä.

Heippa kaikki!

Rekisteröidyin juuri ja tulin heti esittelemään itseni.

Olen syksyllä 30v. täyttävä naisihminen. Painoa kertynyt vuosien mittaan 100kg ja kun pituutta ei ole kuin 164cm niin painoindeksi on huima. Eikä olokaan ole hyvä.

Eli laihduttaa olisi tarkoitus ja täältä tulin hakemaan vertaistukea. Minulla ei ole mitään tiettyä tyyliä laihduttaa, yritän (ja aion! ) saada elämäntavat terveellisimmiksi ja sitä kautta laihtua.

Laitan pystyyn päiväkirjan jossa kertoilen enemmän itsestäni.

Termos!

Minäkin liityin tänään tänne ja päätin esitellä itteni.
23 vuotias tyllerö, pohjoisesta.
Pahimmillaan painanut 80kg ja pituutta vaijaat 163cm.
10kiloa pudotin noin vain, jo pari vuotta sitten
ja tässä samassa se jannannut jo monta vuotta.
Ja nyt pyrkimys pudottaa toiset 10kiloa pois.
Jotenkin sitä aina ajattele että on onnellisempi sirompana
(jota olen ollut viimeksi n.7 vuotta sitten.)
Mutta nyt puhaltaa uudet tuulet ja päätin tehdä ittelleni jotain, ei jaksa olla tämmönen nyhjääjä.

Tällä kertaa teen sen viimeisen kerran!
Karistan nämä kilot kannoilta lopullisesti. Aamen.

Hei kaikille!

Olen 17-vuotias lukion kolmatta aloitteleva tyttö. Olen aina ollut hieman pyöreä, ja muistan, että olen ensimmäisen kerran ajatellut laihduttamista joskus ala-asteikäisenä. Paino on kuitenkin aina pyörinyt siellä normaalipainon ylärajoilla, ja siksi olikin aika järkytys, kun viimein pari päivää sitten uskaltauduin vaa’alle: paino oli noussut n. 15 kiloa. Vielä kun kilon lihoisin, niin BMI olisi jo merkittävän ylipainon puolella.

Koska pelkään ylipainosta aiheutuvia terveysriskejä (ja koska on kivaa näyttää hoikemmalta ja ostaa pienempiä vaatteita), päätin aloittaa laihduttamisen nyt tosissani ja lykätä kaikki tekosyyt. Aikaisemmin olen laihduttanut pieniä määriä moneen otteeseen, mutta jotenkin kontrolli on lopulta aina pettänyt ja paino hiipinyt ylöspäin. Tällä kertaa muutoksesta tulee pysyvä!

Laihdutusmetodini on ihan yksinkertainen (tosin toteutuminen ei ole aina niin yksinkertaista): Syön terveellisesti ja pienempiä annoksia. Olenkin jo lisännyt hedelmien ja vihannesten syöntiä ja pienentänyt lautaskokoja sekä valinnut vähäkalorisempia vaihtoehtoja. Lisäksi olen päättänyt, että jonkun herkun sallin itselleni silloin tällöin, mikäli joku sellaisen minulle tarjoaa, mutta itse en niitä itselleni osta. Liikuntaa olen harrastanut jo aiemminkin oikeastaan päivittäin, joten siinä suhteessa ei pitäisi olla kauheasti ongelmia. Syömistavoista sitä parannettavaa lähinnä löytyy.

Terhissä olen lueskellut keskusteluja välillä useammin välillä harvemmin ainakin parin vuoden ajan, koska olen saanut muiden laihduttajien jutuista motivaatiota itselleni. Tänään sain sitten viimein aikaiseksi rekisteröityä, koska ajattelin, että täältä voisi saada tukea samassa veneessä olevilta

Hei kaikille!

Mukaan liittyi 21-vuotias nuori naisenalku Pohjois-Karjalasta. Tavoitteena energinen ja tasapainoinen olo terveellisen ruokavalion ja liikunnan avulla. Painoa on kertnyt 73kg, tarkoituksena pudottaa n. 15kg. Tarkoitus on panostaa säännöliseen syömiseen ja terveeliseen ruokaan ilman turhaa napostelemista. Itse olen vastuussa itsestäni, teoistani sekä valinnoistani. Ja valinnoistahan tässä on kyse. Tarkoitus on laittaa terveellinen ja energinen elämä etusijalle ja luopua turhista ja lyhytaikaisista "mielihyvistä" joita olen saanut ruuan avulla.

Kirjauduin tänne foorumille koska uskon että Te kaikki olette inspiroimassa, tukemassa ja neuvomassa minua.

Uskaltaudun minäkin viimein rekkaamaan ja kirjoittamaan.

Olen 34-vuotias nainen. Minulla on pitkä ja tuskainen laihdutushistoria, ja yritän löytää kultaista keskitietä ylipainoiseksi luiskahtamisen ja sairaalloisen syömisten kyttäämisen välillä.

Lihoin ensimmäisen kerran ala-asteikäisenä ja minua kiusattiin painostani. Kun nyt katson kuviani, en näytä mitenkään erityisen lihavalta, mutta toisaalta ajatkin ovat muuttuneet ja lasten ylipaino on nykyään yleisempää. Laihdutin ensimmäisen kerran 9. luokalla suuren itseinhon saattelemana 15 kiloa. Olen 161 cm pitkä ja painoni kävi 49 kilossa, mutta olisin halunnut olla laihempi. Tunnistan nyt syömishäiriön merkit, vaikka silloin väitin, ettei niitä ole. Onneksi äitini otti asian puheeksi ja taivutteli minut syömään.

Painoni pysyi mukavissa lukemissa, 53-59 kg vuosia. Tarkkailin sitä kuitenkin jatkuvasti ja laihduttelin heti, jos vaaka pyrki ylittämään 60 kiloa. Tuo lukema on minulle edelleen kauhistus. Vasta ikävän ja ikävystymisen myötä lihoin 71 kiloon ja olin oikeasti ylipainoinen. Itseinhon kautta löysin innon laihdutukseen ja pudotin vuoden aikana 18 kiloa. Lisäksi kävin salilla ja juoksin. Olin elämäni kunnossa, mutta minun oli koko ajan tsempattava pysyäkseni noissa mitoissa. Söin tarpeisiini nähden vähän ja minulla oli kylmä. Rakastan nimittäin ruokaa ja uskon, että minun ei kuulukaan olla ihan niin hoikka kuin ulkonäön kannalta haluaisin.

Lasten syntymät toivat muutamia lisäkiloja, mutta laihdutin ne aina sinnikkäästi pois. Olen saanut kaikki nämä vuodet painoni pysymään normaalin rajoissa, yleensä 58-62 kilon paikkeilla, nuoruusvuosien 53 kiloa en ole tavoittanut enää kuin satunnaisesti ja järkyttävän kitukuurin jälkeen.

Vuosi sitten lupasin itselleni, etten enää laihduta, vaan pyrin kasvattamaan lihasmassaa ja polttamaan läskiä. Kuinka kävi? Massaa tuli, mutta siinä on mukana myös läskiä. Lihaskunto on hyvä ja kunto muutenkin, mutta minun on vaikea kuvitella liikkuvani muuten kuin kaloreita polttaakseni.

Ongelma on tämä: jos pidän painoni kurissa, ajattelen ruokaa ja lasken kaloreita jatkuvasti. Laihduttamisesta tulee minulle pakkomielle, enkä jaksa lahduttaa maltilla. Vahdin vaakaa sadan gramman tarkkuudella ja tunnen itseni arvottomaksi, jos se näyttää vääriä lukemia. Jos taas pyrin olemaan ajattelematta painoani, liikuntakin jää vähälle ja pian tungen itseeni herkkuja. Seurauksena paino nousee ja inhoan itseäni.

Liityin tänne, vaikka en voi nyt ilmoittaa painoani. En halua käydä vaa'alla, mutta haluan päästä vihdoin tasapainoon. Ihannetila on sellainen, jossa farkut mahtuvat jalkaan, kunto pysyy hyvänä, syömiset terveinä ja voin katsoa peiliin tyytyväisenä. Todennäkösesti painaisin silloin 56-58 kiloa, koska se on paino, jossa olen aina viihtynyt. Ja todennäköisesti pudotettavaa on 6-8 kiloa. Mutta koska en mene puntarille, nämä ovat arvioita.

Toivottavasti ymmärrätte, miltä minusta tuntuu. Tämä on todella arka asia itselleni, mutta pakko käsitellä, jotta tämä jonkin sortin syömishäiriö ei pahenisi.

Moi kaikille!

Oon 19-vuotias tyttö, paino on tällä hetkellä 80kg ja tavoitepaino 65-68kg (pituus 164cm). Oon aina ollut vähän pyöreämpi, mutten ikinä ollut ylipainoinen. Sen jälkeen kun olin kasvanut lopulliseen 164 sentin pituuteen, pysyttelin monta vuotta 64-65 kiloisena, kunnes kaksi vuotta sitten lähdin Jenkkeihin vaihto-oppilaaksi, ja vuoden aikana lihoin 10 kiloa. Takaisin Suomeen tultua paino ei lähtenyt ja vain jatkoin lihoamista, ja nyt yli vuosi Suomeen paluun jälkeen lihoin vielä 5 kiloa, ja tilanne alkaa olla aika toivoton.

Olen viimeisen vuoden aikana saanut kovia laihdutuspuuskia, ja syömisen vähentämisellä ja liikunnan lisäämisellä saanut tiputettua 2-3 kiloa, mutta sitten innostus on aina lopahtanut ja kilot tulleet takaisin. Laihdutus siis lähtee aina hyvin liikkeelle, kontrolloin hyvin syömisiäni muutaman päivän ajan ja käyn paljon lenkillä, mutta sitten kiinnostus katoaa ja palaan vanhoihin tapoihin.

Nykyään harrastan raskaampaa liikuntaa 2 kertaa viikossa (kuntonyrkkeilyä) ja käyn kevyillä lenkeillä 1-2 kertaa. En syö roskaruokaa ja kaikki tuotteet kotona ovat kevyempiä versioita, syön paljon salaattia, ja vaaleaa leipää meillä on vain viikonloppuisin. Ongelma on ruuan määrässä, jonka syön - syön nimittäin PALJON. Ongelmana on siis liian suuret ruoka-annokset ja NAPOSTELU!

Eli tavoitteena on nyt vähentää ruuan määrää ja napostelua ja lisätä liikuntaa. En ole ikinä ennen myöskään laskenut kaloreita, mutta aloitan senkin - oon nyt parin päivän ajan laskenut kaloreita ja kirjoittanut kaikki syömiseni ylös (siitä tulee kiva kontrollin tunne...). On myös tärkeää, että pystyisin pitämään ruokailuni säännöllisenä ja monipuolisena.

Kirjauduin tänne koska uskon, että täällä juttujen lukeminen ja keskustelu motivoi ja innostaa. On myös kiva päästä juttelemaan ja lukemaan muiden samassa tilanteessa olevien ajatuksia!

hei!
olen kohta 24-vuotias nainen/tyttö pääkaupunkiseudulta ja olen entinen aktiivi urheilija.. lopetin urheilemisen n.5,5 vuotta sitten... kiloja on kertynyt sen jälkeen n. 20.
nyt on aika ottaa ne pois.
pari viikkoa sitten päätin lähteä "pitkälle" lenkille perheen koiran kanssa ja nyt oon joka päivä käynyt,, olen jopa ruvennut juoksemaan lyhyempiä pätkiä.

työskentelen kuljetusalalla, joten hyötyliikunta ei siinä ole kovin hääppöistä... mitä nyt jonkun verran voimaa kyllä löytyy..

liityin tänne, koska haluan kuulla muiden onnistumisia ja saada niistä myös motivaatiota itselleni

nykyinen painoni on 104kg ja pituuteni on 169cm ja tavoite painoni on aina ollut 75kg. tiedän etten saavuta sitä ihan heti, mutta yritystä ja halua löytyy!

Hei kaikille!
Olen kohta 45-vuotias nainen ja pulskistunut kolmikymppisenä ekan raskauden aikana. Siitä lähtien onkin sitten painoa tullut, aina välillä myös mennyt, nousujohteisesti. Painonvartijat, Atkinsit, kaalisopat, ananas-tonnikalakuurit jne on tullut kokeiltua. Tällä kertaa olen jo pidempään lueskellut ravitsemuksesta ja painonhallinnasta kertovia kirjoja lisäpotkua antamaan. Aloitin laihdutuksen nutrauksella, mutta viiden päivän litkut riittivät ja nyt yritän Patrik Borgin kirjan opeilla eli olen lisännyt runsaasti vihanneksia, syön paljon kuitupitoista viljaa ja vähennän rasvoja. Heikkouteni on karkit ja suklaa
Pakko olisi saada painoa alas 8-10kg vähitellen polvien nivelrikon takia.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille

Hei , olen 39 vuotias nainen ! Ikävä kyllä iän myötä tuntuu kaikki ylämääräinen kertyvän tuohon vatsan seutuville, mikä on tosi kiusallista !
Kuulin maailmaa villiinneestä terveysjuomasta ACAISTA, jonka avulla Oprah oli laihduttanut 17 kg. Hankin tuotetta, ja sehän onkin varsinainen mehu ! Siinä on hillittömänti vitamiineja ja antioksidantteja ja se on myös ollut laihduttamisessa tukena . En siis ole pelkästään elänyt ko mehulla, mutta joka päivä nautin sitä 1-2 dl ja selvästi vilkastuttaa aineenvaihduntaa. Lisäksi olen kuntoillut. Olen nyt juonut sitä vasta 3 viikkoa ja tuloksia on jo nähtävillä vaikka muutoin syön normaalisti. Ihmeellistä miten elimistö reagoi, lisäksi olen ollut tosi pirteä !

Moikka.

Olen Sarp-pa. 19-vuotias Etelä-suomesta, yhden pikkuisen prinsessan äiti. Raskaudesta jäi kiloja joita olen tässä koittanut pudottaa, muttakun nuo herkut ovat paheeni (varmaankin monella muullakin ), niin ei siitä ikinä mitään tule. Välillä on ollut aikoja että herkut ovat jääneet pois, mutta sittenkun iskee makean himo kausi, niin sitä taas mennään. Liityin kesällä Lady linen jäseneksi, että josko siitä olisi apua.. Nyt on ikävä kyllä kuntoilut jääneet vähemmälle, mutta nyt on taas jumppa kärpänen iskenyt Tänne foorumille päädyin, kun koitin etsiä jotakin "tukirinkiä" tähän laihutukseen.. Toivottavasti tämä edes tsemppaisi.

Olen 31-vuotias sinkkunainen pääkaupunkiseudulta. Olen melkoinen jojoilija - tunnustan! Motivaattorinani toimii tällä kerralla helmikuinen Thaimaan-loma, jonka vuoksi tähtäimessä on 14 kg:n laihdutus. Tavoite on kova ja aikaa vähän, mutta uskon onnistuvani

Tehokkain ja tälläkin kerralla toteuttamani laihdutustapa on osanutraus+liikunta+kevyt syöminen.

Täällä taas...

Reilu vuosi sitten olin täällä ja sain hurjan paljon tukea ja hyviä vinkkejä. Silloin paino putosikin n.8kg, mutta vuoden aikana tuli takaisin. Kyllähän minä sen vaa´an lukeman olen huomannut, mutta hyvin hienosti olen sen sivuttanut selittelemällä lukemaa stressillä ja väsymyksellä ja kiireellä ja plaaplaaplaa. Nyt vois sitten loppua selittelyt ja alkaa asialle tehdä jotain.

Mitat on siis 168.5cm/74kg, eli jonkun verran ollaan taas ylipainon puolella. Tavote oisikin saada BMI alle 25, mutta tälläkin kertaa enemmän oisi tavoite saada vatsa pienenemään. Olen siis aivan omenanmuotoinen. Itse asiassa niin kovasti, että aina toisinaan saan onnitteluita perheenlisäyksestä!

Miten? Liikkumalla enemmän kuin syön, eli aloittaa unohtunut liikunta ja rajaamalla kalorit siihen 1000-1500 paikkeille.

Hei!
Olen Madame Zero, 34-vuotias rouva. Painon- ja elämänhallinta ei aivan ole ollut viime aikoina hanskassa ja täältä yritän kerätä uutta puhtia molempiin.
Pituutta on 168 cm ja painoa 104.2 kg. Eli BMI ei todellakaan ole sieltä terveellisemmästä päästä.
Laihdutuksessa (ja kaikessa muussakin) minulla on tukena aviomies, vilkas koiranpentu ja kiloklubi. Kuntosalin jäsen olen ollut jo pitkään, nyt tulevana vuonna toivottavasti hieman aktiivisempi sellainen.
En tiedä onnistunko vaiko en, mutta yritys tulee olemaan kova!

Hei!

Olen 35-vuotias nainen Oulun lähistöltä. 3 lasta, 2 koiraa ja 1 mies Laihdutusta on takana monia. n 1,5 vuotta sitten pääsin painonvartijoissa kunniajäseneksi, saavuttaessani tavoitepainoni. Olin todella mukavassa kunnossa, en ihan siinä mihin ehkä pitäisi, koska vyötäröni on ongelma, enkä saavuttanut koskaan alle 80cm, vaan oli n 5 cm yli
Painonvartijaryhmässä kuljin, kunne se loppui täällä kokonaan, nyt kiloja on tullut tuosta 8 takasin.
Kävin tutkimuksissa jossa minulle tehtiin inbody mittaus ja sen mukaan minun pitäisi olla n 11 kiloa pienempi, että olisin oikeassa painossa...

Heips!

Olen 30-vuotias nainen Espoosta. Olen ikäni ollut iso ja laiska liikkumaan.
Painoa kertynyt hiljalleen vuosien varrella koko ajan lisää, mutten ole suuremmin piitannut asiasta, lähinnä kironnut kun aina vain vaikeampi löytää sopivia vaatteita.
Viime syksynä sain kuntosalin lahjakortin voittamisen muodossa viimein kipinän tehdä jotain sohvaperunaisuudelleni .

Eli syksystä lähtien olen hiljalleen hivuttautunut kohti terveellisempää elämää ja pienempää minua. Ruokavaliota en laittanut heti kerralla täysremonttiin, se homma jatkuu yhä, välillä hieman onnahdellen tosin .
Mutta liikuntaan olen saanut ihan hyvän inspiraation, 5 1/2 kuukautta olen käynyt joka viikko 2 kertaa kuntosalilla ja mahdollisuuksien mukaan 1-2 kertaa sauvakävelemässä, vain kahtena viikkona on jäänyt kuntosali väliin .
Eli tähän mennessä paino on pudonnut lähinnä liikunnan avulla, syöminen pitäisi saada vielä parempaan kontrolliin.

Nyt tuli liikkumiseen ja syömisen vahtimiseen vallan hyvä lisämotivaatio, ensi kesänä tästä neidistä tulee rouva . Jos vaikka saisi pienennyttyä niin paljon, että löytäisi jonkun nätin päälle mahtuvan hääpuvun .
Paljon on toki matkaa...

Hei!

Muutaman vuoden ja erinäisten mutkien kautta takaisin täällä. Olen viime käynnin jälkeen laihduttanut Painonvartijoissa 25kg, joista kauhukseni olikin yhtäkkiä vain 8 jäljellä... Siis niistä miinuskiloista; vyötäröltä, reisista ja pepusta löytyi muut kaverit... Nyt liikkeellä uudella innolla. Tavoitepaino mulla on 65kg, mutta viimeks tein sen virheen, että ryhmässä käynnin loputtua, lopetin vaakallakin käymisen. Eli jos en jostain syystä koskaan tuonne 65 kiloon pääse, hyppelen kerran viikossa vaakalle lopun ikäni, koska yhtään näitä pudottamiani kiloa ja niitä joita vielä tulen pudottamaan, en enää ikinä ota takaisin.

Mun lihomiseen (eli tuon -25kilon palautumisyritykseen) on monia syitä. Eron jälkeiset univaikeudet on pitäneet hereillä viimeiset kolme vuotta ja jos yöllä ei saa nukuttua, aina voi syödä jotain. Nyt olen lopettanut sen ihan silkalla sinnillä, edelleenkään en nuku paremmin. Viime kesänä tuli kiloja, kun ennätin pitkästä aikaa juhlistaa kesää kunnolla grillaillen ja siideriä lipitellen yhden ystäväni kanssa. Liikuntakin on eron jälkeen jäänyt. Mulla on kaksi lasta, joten ihan helppoa ei ole irtautua lenkkeilemään, varsinkin kun työni puolesta olen paljon lapsista erossa. En henno yhtään enempää nipistää heidän elämästä mun omiin menoihin. Kohta lapset kyllä jo pärjäävät sen tunnin puolitoista kahdestaan, että pääsen hikilenkille.

Mutta nyt on oikeasti ja pysyvästi tarkoitus muuttaa elämäntapoja, näin aluksi niitä syömisiä ja varmaan liikuntaakin jonain päivänä saan tähän tueksi mukaan!

Heipähei,
Täällä myöskin ikuinen laihduttaja ja jojoilija. Varsinaisesti tämä paino pääsi pahasti repsahtamaan viimeisen parin vuoden aikana. (nyt 174cm 91kg)Sitä ennen olen jotenkuten saanut itseni pidettyä normipainon ylärajoilla/lievässä ylipainossa, mutta 5 vuotta sitten muutin uudelle paikkakunnalle ja tosiaan parin viimeisen vuoden aikana syöminen karkasi totaalisesti käsistä ja painoa tuli vajaassa 2 vuodessa +20 kiloa. Niitä nyt sulattelen,ja liikuntapuolen olen saanut hyvään kuosiin viimeisen vuoden aikana, mutta ruokapuolen remontti on vasta alussa. Kävin tuossa kk takaperin ravitsemusterapeutilla ja hän teki minulle räätälöidyn ruokavalion jota nyt sitten olisi tarkoitus aloittaa noudattamaan...hän myös suositteli tähän alkuun erittäin niukkaenergistä diettiä, jotta kilot saataisiin laskuun ja elimistö toimimaan. Nyt olenkin tässä jo toista viikkoa nutrannut ja saanut mukavasti projektin alulle, -5 kiloa mittarissa. Tosiaan tämä viikko vielä tiukkaa linjaa, ja sen jälkeen olisi tarkoitus siirtyä tuolle uudelle ruokavaliolle. Mulle suurin ongelma on liiallinen herkuttelu ja liian isot annokset...jonkinasteista ruokariippuvuutta ja ylensyöntiä on myös ollut havaittavissa ja näiden ongelmien kanssa nyt kamppailen...toivomus olisi hartaasti päästä tasapainoon tämän ruokasuhteen kanssa.

Olen 25-vuotias nainen Pirkanmaalta. Perheeseeni kuuluu kolme lasta (7v., 6v. ja 2kk), mies, kissa ja koira.

Laihdutushistoriaani kuuluu yksi REILU pudotus normaalipainoiseksi ensimmäisten raskauksien jälkeen (100kg-->73kg). Lihoin ennen tätä viimeistä raskautta vajaan kymmenen kiloa 85kg:n painoon ja raskauden aikana vielä toiset kymmenen lisää. Laitokselta kotiutuessa paino jäikin 95kg:n ja siitä sitten lähdinkin nyt tiputtelemaan.

Tavoitteena olisi taas saada takaisin ne hyvät ja normaalit elämäntavat liikunnan lisäämisellä ja ruokavalion muutoksen avulla. Jotakin on jäänyt takaraivoon, mutta herkkuihin suhtautuminen on aina ollut suuri kompastuskivi itselle periaatteella "kaikki tai ei mitään". Eli opittavaa on, paljonkin (ei kai tähän olisi muuten ajauduttukaan).

Syitä lihomiseen on monia, vuorotyöstä liian laihaan itsekuriin ja kai siinä on mausteena vielä itselle valehtelu: En myöntänyt itselleni lihomista vaan pidin itseäni "vain hiukan turvonneena"...